maanantai 17. toukokuuta 2010

matkustanut oon...

..Ja kokenut sen minkä voin! * Hyräilee*

Aurinko paistaa ja kesä on todenteolla saapunut. Ihanaa! Eilen käytiin avopuolison isän luona syömässä päivällistä. Ajoimme mun suosikki reittiä ja tuntuu, että yhdessä yössä oli lehdet tulleet puihin. Reitti oli niin kaunis, kun puissa oli lehdet. Matkanvarrella oli iso hevostalli, jonka pihalla aitauksissaan hevoset olivat. Osa hevosista piehtaroi innoissaan, kun aurinko paistoi. Hieman ikävämpi asia oli se, kun ajoimme peltojen ohi ja kauhea lannan haju tuli autoon. Siis se oli uskomattoman paha haju. Meinattiin ajaa ojaan, kun haju yllätti niin voimakkaasti. Mietin niitä ihmisiä, jotka asuivat siinä peltojen lähellä, mutta ehkä he olivat tottuneet jokavuotuiseen p'skan hajuun. :)
Kotiin tultaessamme huomasimme, että ilma oli vielä aivan liian lämmin koirille, pitkälle lenkille. Niinpä menimme illemmalla pitkälle lenkille ja käytettiin koirat uimassa. Oi, että Ani villiintyi ihan, kun pääsi uimaan.  Heitin keppiä sille ja se nouti vedestä innoissaan. Näki koiran naamasta, että se oli tyytyväinen, kun musta koira oli päässyt uimaan. Ja helpottamaan oloaan.  Aada ei oikein uskaltautunut uimaan, kyllä se kahlasi matalassa rantavedessä ja yritti ottaa mallia Anista, mutta ei uskaltanut. Kesä on koirille rankkaa aikaa, kun on niin kuuma. Säälittää ja suututtaa sellaiset ihmiset, jotka jättävät koiran kuumaan autoon tai aurinkoiselle paikalle terassille!
Tänään on suunnitelmissa mennä suoraan töistä kotiin ja heti pakata koirat autoon ja käyttää taas uimassa. Helpottaa Anin oloa huomattavasti, kuin suihkulla suihkuttelu kylmällä vedellä. Vettä kuluu koirilla paljon helteellä, joten mekin olemme jättäneet isomman kupin täyteen vettä päivänajaksi.

Matkapäivä lähestyy kovaa vauhtia, vielä ei jännitä kovin paljon, mutta kyllä se kohta iskee paniikki. :) Kaikki pitäisi olla kunnossa, enää pitäisi vain pyykkiä pestä paljon ja vähitellen alkaa pakkaamaan vaatteita ja laukkua kuntoon. Samoin koirien hoito-ohjeet pitäisi kirjoittaa ja pakata heille omat laukut hoitopaikkaa varten. Se tuntuu ikävältä, mutta mieltäni rauhoittaa se, että koirille on hyvät hoitopaikat tiedossa. Olen niin kovasti kiintynyt koiriin, että pienikin erossa olo tuntuu sietämättömältä. Mutta matkallani aion rentoutua ja olla huoletta, koska tiedän että koirani on hyvissä käsissä. Isäni ja Aadan kasvattaja pitävät varmasti hyvää huolta kullan nupuistani. 
Aurinkoista kesän jatkoa!

perjantai 14. toukokuuta 2010

Perhosia vatsassa

Aurinko paistaa ja ilma on kesäisen lämmin. Kesäiset raikkaat tuoksut haistoin aamulla töihin lähtiessä kello seitsemän jälkeen. Eilinen sadekuuro ukkosineen helpotti oloani hetkeksi. Ihanat raikkaat tuoksut olivat eilen illalla, kun menin koiran kanssa iltalenkille. Näin muutaman kauniin perhosen ja linnut laulelee ihanasti kokopäivän. Meillä Veikkolassa näkee paljon perhosia, yhtä paljon en muista nähneeni, kun asuin Espoossa ja Helsingissä. Veikkolassa on siis monta asiaa paremmin!  Sateen jälkeen tuoksuu ilma niin ihanalta, että harmittaa ettei tuoksua saa kahlittua kotiinsa. Auton tuulilasia pitkin oli avopuolison mukaan valunut siitepölylieju, kun hän kävi tankkaamassa autoa aamuksi. Ei siis mikään ihme, että olotilakin on ollut aika tukkoinen.  Pientä jännitystä on havaittavissa, kun matkapäivä lähestyy. Kovasti hermostuttaa, että tuleeko kaikki varmasti mukaan ja ehtiikö hoitaa kaikki asiat ajallaan.
Matka on siis toinen oikea ulkomaan matka, kun vanhemmat eivät ole mukana. Pientä seikkailua odotan ja rentoutumista rakkaani kanssa. Kunnon irtiotto arjesta. Koirillekin on järjestynyt hyvät hoitopaikat, joten voin varmasti olla huoletta lomalla.
Nyt on ihanan kesäisen lämmintä ja viikonlopuksikin on luvattu hellettä ja vähäisiä ukkoskuuroja. Ihanaa voin siis hengittää lisää! :)
Vesisade puhdistaa ilmaa hienosti ja hetken aikaa ei tarvitse niiskutella tai kärsiä tukkoisesta nenästä. Mutta allergiasta huolimatta nautin olostani täysin rinnoin. Olotilani on ihanan rento ja levollinen, vaikka jännittääkin muutama asia. Toivon, että jännityksestä huolimatta pelot yms.olisivat turhia ja kaikki sujuisi hyvin.
Eilen oli helatorstai uskovaisten vuoksi sain ylimääräisen vapaapäivän. Ja tällainen viikko sopii minulle paremmin, kuin hyvin. Yksi vapaapäivä sitten yhdeksi päiväksi töihin ja taas on viikonloppu, eli vapaata. :)
Huominen menee autonkatsastuksessa ja kampaajalla ja viimehetken ostoksia tehden matkaa varten. Puuhaa riittää, mutta näitä asioita hoiteleekin ihan mielellään. Toivottavasti auto menee katsastuksesta läpi. Peukut kaikilta pystyyn kiitos. Kerron sitte huomenna tai sunnuntaina, että miten kävi. :)

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

tiistai 11. toukokuuta 2010

Sateen jälkeen aurinko taas paistaa...

Joskus elämä on tuntunut synkältä ja ikävältä. Ihmissuhteita on kaatunut matkan varrella, mutta samalla uusia suhteita olen solminut paljonkin.  Jos ensin oli ikävää niin sanonpa vaan, että viimeaikoina minulle on sattunut niin paljon iloisia asioita, että välillä meinaa mennä pää pyörälle. Tämä blogi tulee muuttumaan sisällöltään aika radikaalisti, kunhan aikaa kuluu ja saan tietää lisää. Tällä hetkellä olen onneni kukkuloilla ja parisuhteeni kukoistaa. Uskon, että kun elämässä sattuu ja tapahtuu sille on olemassa jokin tarkoitus. Ehkäpä jokin taho ohjasi minua, jotta valmistautuisin tulevaan? Elämässäni on nyt rauha ja voin keskittyä tulevaan, hyvin haastavaan tehtävään.
Ensiviikon perjantai on hieman ikävä päivä sinänsä, koska joudun viemään rakkaat koirani hoitoon. Minulle se on aina vähän kovapaikka, kun joutuu olemaan viikon erossa rakkaista koiristaan. Mutta ehkä se on samalla loma heille. Aada pääsee kasvattajan luokse jossa Aada pääsee tutustumaan mummuunsa ja sisarukseensa. Ja sillä on siellä seuraa. Ani pääsee hermojen leputus lomalle isäni luokse, joka sanoi lähtevänsä mökille sen kanssa. Molemmilla koirilla on luvassa mukavaa aikaa, mutta silti minulle tulee hyvin ikävä koiria. Aion nauttia lomasta ja elokuussa alkavasta lomasta ja samalla valmistautua tulevaan. Nämä lomat tulevat todella tarpeeseen.
Välillä sitä tuntuu, että meinaa uupua kesken kaiken, kun paljon on sattunut ikäviä asioita. Asioita joita kaikkia ei ihmismieli jaksa edes ymmärtää. Välillä nuo ikävät asiat pyörivät mielessä, sillä tiedän näkemättäkin, että eräs ihminen kirjoittelee minusta ympäri nettiä kaikenlaista p'skaa, koska pönkittää silleen huonoa itsetuntoaan. Se saa siitä hyvän mielen, kun pääsee haukkumaan muita ja ylistämään itseään, miten hyvä hän on kaikessa.  Hän arvostelee kovin sanoin ihmisiä, jotka ovat erilaisia. Jotkut ovat liian herkkiä tai hänestä jotenkin _vajaita_, että ei mitään rajaa! Koulussa joku alkoi itkemään, kun hän töksäytti jotain ilkeää päin naamaa. Tällaiset ihmiset herättävät minussa sääliä ja oikeestaan vihaakin. Ihmiset ovat erilaisia ja eivät voi erilaisuudelleen mitään. Mitähän siitäkin tulisi, jos kaikki olisivat samanlaisia kuin hän? Siis ihan samanlaisia, tavoiltaan, luonteeltaan? Se olisi aika kamalaa! Siis riittää, että olen yhden ihmisen tuntenut, kuka oli oikea peto keksimään tekosyitä ja rikkomaan lupauksia. Minusta jokaista ihmistä pitäisi kunnioittaaa sellaisena kuin on. Viettäköön hän onnellista pinnallista elämää vaan, mutta minä toivotan kaikille ihmisille tsemmppiä, jos kohtaatte tällaisen ihmisen!  Itse keskitän voimani tulevaan ja toivon, etten enää koskaan törmää häneen.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Matkaan taas kuljen nyt...suuntaa vaan en kysellyt..

Niin, lentokone nousee ilmaan kahden viikon päästä. Mietittyttää vähän tuo Islannin tulivuoren purkaus. Nyt he sanoivat, että uusi tuhkapilvi olisi tulossa. Näinköhän pääsemme reissuun? Mietin, jos matka peruuntuu tulivuoren takia, niin korvaako matkavakuutus aiheutetut menetykset? Matka on kuitenkin maksettu ja lomat anottu töistä. Ikävää se olisi, jos ei lomalle pääse, sitä kun on niin kauan odoteltu. Elokussa on seuraavan kerran lomaa. Siihen mennessä voimat varmasti hiipuvat ja loppuvat. Olisi pakko päästä hetkeksi hengähtämään. Niin ja koirillekin on hoitopaikat järjestetty. Voi toivottavasti se tuhkapilvi menisi toiseen suuntaan, vaikka Jenkkilään mutta ei tulisi tänne.

Elämässä sattuu ja tapahtuu. Olen tällähetkellä hyvin onnellinen sillä matka lähestyy, mutta myös siitä, että minulla on maailman ihanin avopuoliso, joka huolehtii minusta. Olemme pysyneet terveenä ja koiramme voivat hyvin.

Minun olisi aika opetella neulomaan sukkia ja takkeja. Mistähän löytyisi helppoja ja selkeitä ohjeita?

Sain eilen uusia allergia lääkkeitä, jotka väsyttävät ihan hirveästi. Join aamulla berokkaa mutta lääkkeiden vaikutusta se ei nujerra ja tuntuu, että nukahdan uudelleen jos en kokoajan puuhastele jotakin. Onneksi on jo perjantai kaksipäivää voi vähän hengähtää. Odottelen nyt kesäkuuta innolla. Kerron lisää sitten myöhemmin.