..Ja kokenut sen minkä voin! * Hyräilee*
Aurinko paistaa ja kesä on todenteolla saapunut. Ihanaa! Eilen käytiin avopuolison isän luona syömässä päivällistä. Ajoimme mun suosikki reittiä ja tuntuu, että yhdessä yössä oli lehdet tulleet puihin. Reitti oli niin kaunis, kun puissa oli lehdet. Matkanvarrella oli iso hevostalli, jonka pihalla aitauksissaan hevoset olivat. Osa hevosista piehtaroi innoissaan, kun aurinko paistoi. Hieman ikävämpi asia oli se, kun ajoimme peltojen ohi ja kauhea lannan haju tuli autoon. Siis se oli uskomattoman paha haju. Meinattiin ajaa ojaan, kun haju yllätti niin voimakkaasti. Mietin niitä ihmisiä, jotka asuivat siinä peltojen lähellä, mutta ehkä he olivat tottuneet jokavuotuiseen p'skan hajuun. :)
Kotiin tultaessamme huomasimme, että ilma oli vielä aivan liian lämmin koirille, pitkälle lenkille. Niinpä menimme illemmalla pitkälle lenkille ja käytettiin koirat uimassa. Oi, että Ani villiintyi ihan, kun pääsi uimaan. Heitin keppiä sille ja se nouti vedestä innoissaan. Näki koiran naamasta, että se oli tyytyväinen, kun musta koira oli päässyt uimaan. Ja helpottamaan oloaan. Aada ei oikein uskaltautunut uimaan, kyllä se kahlasi matalassa rantavedessä ja yritti ottaa mallia Anista, mutta ei uskaltanut. Kesä on koirille rankkaa aikaa, kun on niin kuuma. Säälittää ja suututtaa sellaiset ihmiset, jotka jättävät koiran kuumaan autoon tai aurinkoiselle paikalle terassille!
Tänään on suunnitelmissa mennä suoraan töistä kotiin ja heti pakata koirat autoon ja käyttää taas uimassa. Helpottaa Anin oloa huomattavasti, kuin suihkulla suihkuttelu kylmällä vedellä. Vettä kuluu koirilla paljon helteellä, joten mekin olemme jättäneet isomman kupin täyteen vettä päivänajaksi.
Matkapäivä lähestyy kovaa vauhtia, vielä ei jännitä kovin paljon, mutta kyllä se kohta iskee paniikki. :) Kaikki pitäisi olla kunnossa, enää pitäisi vain pyykkiä pestä paljon ja vähitellen alkaa pakkaamaan vaatteita ja laukkua kuntoon. Samoin koirien hoito-ohjeet pitäisi kirjoittaa ja pakata heille omat laukut hoitopaikkaa varten. Se tuntuu ikävältä, mutta mieltäni rauhoittaa se, että koirille on hyvät hoitopaikat tiedossa. Olen niin kovasti kiintynyt koiriin, että pienikin erossa olo tuntuu sietämättömältä. Mutta matkallani aion rentoutua ja olla huoletta, koska tiedän että koirani on hyvissä käsissä. Isäni ja Aadan kasvattaja pitävät varmasti hyvää huolta kullan nupuistani.
Aurinkoista kesän jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti