Vappu meininkiä!

Se olisi sitten vappuaatto. Virallisesti kevät on alkanut ja kevään tuloa juhlitaan varmasti vauhdikkaasti. Itse aion ottaa rauhallisesti ja nauttia kuohujuomaa kotona rakkaan avopuolisoni kanssa. Teemme hyvää ruokaa ja meillä on suunnitteilla tapas ilta ja reseptit on tarkkaan valittu netin laajasta valikoimasta. Eilen siivosimme ja järjesteltiin tavaroita paikoilleen tätä iltaa varten. Aurinko hieman yrittää paistaa pilven takaa ja ilma oli aika lämmin, kun kävin pihalla.

Sain eilen kukkia rakkaaltani, kun hän tuli hakemaan töistä. Mikä ihana yllätys ja niin söpöt kukat. Myyjä ei ollut muistanut kukan nimeä, mutta kukat ovat vaaleanpunaisia ja valkoisia, sellaisia kuppimaisia. Mutta annoin nimen prinsessa kuppikukka, sille, koska se oli niin ihanan söpö kukka. Toivon, että se kukka pysyy kauniina pitkään.

Kevään merkkejä olen jo jonkinaikaa havainnut luonnosta. Leskenlehtien lisäksi olen tavannut jo muutaman valkovuokon ja eilen lenkillä koiran kanssa näin pieniä sinisiä kukkia, joita usein näkee keväisin. Ne eivät ole kissankelloja eikä sinivuokkoja vaan jotain muita. Kukat on melko pieniä ja niitä oli paljon. Uskon, että kukka on joku luonnonvarainen kyllä, kuten valkovuokko. Sinivuokkoja en muista nähneeni pitkiin aikoihin.
Kesällä Kielot ovat kauniita ja hyvän tuoksuisia kukkia. Niiden kukintaa odotan jokavuosi. Ihanaa on siivota koti puhtaaksi ja sitten käydä poimimassa kieloja maljakkoon. Ihanan tuoksun saa niistä kotiin.

Huomisesta alkaen alkaa lähtölaskenta kohti Rhodosta. Odotan lomaa innolla, sillä se on ensimmäinen kunnon ulkomaanmatka meille. Odotan matkalta hienoja kuvia ja hyvää ruokaa ja akut täynnä taas voimaa. Matkoilta saan usein loistavia kirjoitusideoita, joten pitää varata joku vihko mukaan, jonne kirjoitella iltaisin hotellissa.
Vielä pitäisi ostoksilla käydä ennen matkaa.
Olen luonteeltani aika kulkuri ja välillä sitä oikein halajaa matkalle. Unelmalomani olisi sellainen, jossa olisi paljon aikaa ja voisi rauhassa vaeltaa ja katsella paikkoja. Keski-Eurooppa olisi kiva nähdä, mutta inhoan sellaisia turistirysä paikkoja, joten parhaiten varmaan onnistuu nähdä muutakin, kun vuokraisi auton ja lähtisi katselmaan. Etenkin viinimaat minua kiinnostaa. Nähdä viiniviljelmiä ja maistella paikallisia viinejä. Itävalta Wien on tutkimusmatkan kohteena numero 1. Wienin lisäksi minua kiinnostaa Salzburg ja muut pienet maalaiskaupungit/kylät. Seuraavaksi olisi ihana mennä vaikka Sveitsiin ja siellä viinien lisäksi maistella paikallista suklaata.
Kun lähden matkalle, lupaan kirjoittaa päiväkirjaa Rhodoksella ja sitten jaan ne tänne. Kuvien kera.

Hauskaa vappua kaikille ja älkää juhliko itseänne hengiltä!

Kulkurin kaipuu

Eilen kävin lääkärissä, kaikki on kunnossa.  Matkalla sinne näin avautuneen meren. Meri oli siis vapautunut jäästä ja se kimalteli kutsuvana. Länsiväylältä katselin autonikkunasta kimaltavaa merta. Näin horisontissa lipuvan laivan ja minulle tuli itsellenikin tunne, että haluan merille. Matkakuume senkuin kasvaa, kun matkamme lähestyy. Enää kolme päivää tätäkuuta jäljellä, sitten on jo toukokuu.
Kävin eilen lääkärin jälkeen ostoksilla. Löysin tuleviin häihin sopivan mekon ja löysin muutaman nätin puseron. Vielä olisi mitä pitäisi hankkia. Onneksi minulla on kenkiä aika paljon, että niistä saisi varmaan sopivat juhlakengät.

Shoppailun lopetin jalkahoitoon, jonka kävin ottamassa. Tämä hoitaja teki hyvin huolellista työtä ja oli erittäin mukavakin. En ole samanlaista käsittelyä jaloilleni vielä saanut. Jalat saivat lisää virtaa kävellä vielä bussipysäkille. Matka Veikkolaan kesti oudon lyhyen aikaan, tai näin minusta tuntui. Mielestäni matka olisi saanut kestää vähän pidempään, sillä ei ollut kiva palata kotiin. Hetki sitten olin riidellyt puhelimessa ja se painoi loppupäivän mieltäni. Mieltäni ei enää piristänyt uudet ostamani vaatteet, vaan huudot ja moitteet, kun minulla oli kestänyt kauemmin jalkahoidossa, kuin mitä olin luullut.
Eikä auta ollenkaan se, että tietyn jutun lähestyessä olen entistäkin herkempi.

Minulla oli eilen kiva päivä ja luulin sen päättyvänkin hymyssä suin. Väärin. Minulla oli pahamieli nukkumaan mennessäkin vielä.
Välillä kaipaan itsekseni lähteväni reissuun jonnekin saareen tai minnevain. Olin koko viikonlopun yksin kotona koirieni kanssa, kun avokki oli juhlimassa polttareita. Silti hän jaksoi suuttua siitä, että kävin shoppailemassa ja vietin aikaa itseni kanssa, kun en koko viikonloppuna käyny juuri missään. Perjantaina olin naapurini kanssa, mutta loppu viikonlopun olin itsekseni.  Nautin eilen olostani, kun sain rauhassa kierrellä kauppoja kenenkään hoputtamatta, kiukuttelematta minulle. Sain valita vaatteita mistä luulin, että tykkäsin. Sovittelin useita vaatteita enkä pitänyt kiirettä ollenkaan.
Ennen matkaa pitäisi mennä avokkini kanssa yhdessä ostoksille. No se tiedetään millaista on kiertää miehen kanssa vaatekauppoja. Mies valitsee ne perus t-paidat ja marssii kassalle. Nainen haluaa hypistellä ja kiertää rauhassa. Mies odottelusta ja seisoskelusta turhautuu ja alkaa kiukutella naiselleen, joka yhä huomaa jotain hypisteltävää.
Kotimatkalla nainen saa kuulla saarnan miksi kaikkia hattuja, huiveja, laukkuja, kenkiä, puseroita yms. pitää hypistellä joka hyllynvälissä, että " eikö voi vaan ostaa ne ´mitä tarvii ja lähteä pois?"..
Odottelen jo hieman stressaantuneena tuota seuraavaa ostoskertaa...

Takatalvi

Voi, ei katsoin aamulla ikkunasta ulos ja takapiha oli peittynyt lumeen. Yöllä oli satanut hieman lunta. Heräsi kysymyksiä, että kuinka paljon sitä lunta vielä tulee? Koska se sulaa pois? Koska tulee kesä?
Niin kauan, kun muistan on takatalvi tullut suomeen, juuri kun on päässyt nauttimaan kevään ensimmäisitä auringosta ja ihanista raikkaista tuoksuista. Mutta aina se jaksaa yllättää ja ärsyttää se, kun odottaa kesän alkamista, kun taas sataa lunta.
Kylvin nurmikonsiemenetkin, mutta onneksi ei ole kauhean kylmä nyt. Toivon, että kohta simenet alkaisi itää, niin tiedän onnistuneeni kokeilussa. Tein mullasta muutaman paikan pihan kaljuihin kohtiin ja viljelin siemenet niihin kaljuihin kohtiin. Ripottelin siemeniä vanhankin ruohon päälle, ajatuksena että nekin itää varmaan ihan hyvin. Tulisi tuuheampi nurmikko ja siten olisi kauniimpi. Mietimme että olisimme ostaneet rulla nurmikkoa, mutta se on aika kallista. Siksi päätin kokeilla viljellä nurmikko siihen ensin.
Olen viikonloppuna yksin kotona, kun avopuolisoni lähtee polttareita juhlimaan. Onhan se kivaa olla hetken rauhassa ja tehdä omia juttuja. Mutta silti minua vähän inhottaa jo tuleva, kun mieheni kömpii sunnuntai päivällä kotiin, vanhan viinan hajuisena. Mietin minkä hiton takia sitä viinaa on kiskottava polttareissa, aina kaksinkäsin? No onneksi on maanantai vapaapäiväksi merkattu, niin ei haittaa vaikka nukun su-ma välisen yön huonosti, sillä tiedän jo nyt, että avopuolisoni pitää mua hereillä, koska kuorsaa ja se vanhanviinan haju kuvottaa mua. Pitäiskö mun vallata sohva?
Rakastan miestäni hyvin paljon, mutta inhoan vanhan viinan hajua. En tiedä kyllä ketään naista, joka siitä hajusta tykkää. Mielestäni miesten olisi hyvä silloin ottaa huomioon naisensakin, eikä tunkea ihan iholle kiinni niin, " raikkaan", tuoksuisena. Krapulainen mies ja vanhanviinan haju ei mielestäni ole mitenkään houkuttelevaa, joten mielestäni olisi silloin syytä, antaa sen naisen olla rauhassa. Helliä sitten, kun hajut ovat kaikonneet ja mielikin taas pirteä. Siten on  mielestäni huomaavaisinta käyttäytyä.
Viikonloppua odotellessa!

Valokuvaus

Kävin toissapäivänä valokuvaamassa pitkästä aikaa. Sain muutaman hienon otoksen ihan tavallisesta linnusta, variksesta. Jännä juttu, että monet varmaan luulevat, että hienoja kuvia saa, kun matkustaa kauas. Ja varmasti saakin, mutta minun ottamat kuvat ovat omalta kotikylältä. Talven mylläämän heinikon seasta kukkiva leskenlehti, oli aivan ihana piristys, muuten niin harmaassa maassa. Siellä täällä voi nähdä uutta ruohon ja kasvien kasvua, mutta enimmäkseen vielä on harmaata.
Kesällä kotikyläni on aivan ihana paikka asua. Ihanat puhtaat, raikkaat tuoksut rentouttavat pitkän työpäivän jälkeen. Kun saisin ikuistettua kameralla kaikki ne mitä näen, mutta vielä en ole niin taitava kuvaaja, että saisin hienot valokuvat vihreistä kukkuloista, joita meilläpäin on paljon. Tai kirkkaana kimaltavasta järvestä. Myös se tie, mikä vie Kirkkonummen keskustaan, on aivan loistavan ihanan näköinen. Pienet somat kylät ja isot laajat pellot, pitäisi saada kuvattua. Ainoa vaan, että sinne ei mene pyöräteitä, eikä autolla voi mihintahansa pysähtyä. Matkanvarrella on iso hevostallikin, jossa usein on hevosia pihalla. Mutta, kunhan ilmat lämpenevät niin polkupyörällähän sinne pääsee. Kuka tietää, vaikka menisin jo viikonloppuna sinne kuvaamaan. En vain tykkää autotien vieressä ajaa pyörällä, koska sillä tiellä monet autot ajavat todella lujaa. Mutta varovasti, kun ajaa niin tuskin pääsee mitään sattumaan. Pieniä mukavia puuhia jokapäivä, pitää mielen virkeänä ja ajatukset poissa ikävistä asioista.
Yritin valokuvata variksen hienompaa serkkua harakkaa, mutta lenkkeilijä onnistui säikyttämään linnun pois. Haaveilen siitä, että minusta tulisi luontokuvaaja, harrastelija tasolla. Olisi kiva tehdä retkiä metsään, kuvata arkoja peuroja. Joku kokeneempi metsän vartija voisi lähteä mukaan, kun menisin kuvaamaan vähän isompia petoja, karhuja ja susia. Myös herkät perhoset olisi ihana saada ikuistettua.
Sekin on nyt mahdollista, sillä uudemmalla kameralla kuvat ovat niin hienoja. Ero kameroiden välillä on, kuin yöllä ja päivällä.
Mutta pitää tehdä tässä välillä oikeitakin töitä ja lähteä kierrokselle. Kirjoittelen lisää myöhemmin.

Johdanto

Aloitin aivan uuden blogin. Elämässäni on sattunut paljon ikäviä asioita ja joistakin on tosivaikea päästä yli. Niinpä kehittelen itselleni uutta tekemistä ja puuhasteltavaa, jotta asioista pääsen jotenkin yli. Tämän blogin ulkonäkö ja muut seikat muuttuvat ajanmyötä.
Minua kiinnostaa valokuvaaminen, leipominen sekä kirjoittaminen. Omistan kaksi koiraa, joista tulen varmasti kertomaan paljonkin, tai sitten avaan heille ihan oman osion. Tavoitteenani on keskittyä elämän pieniin positiivisiin asioihin ja päivän kerrallaan huomaan, että ikävältä tuntuva asia, on vain haihtunut haamu mielessäni, eikä se enää pyöri mielessäni niin paljon. Kirjoituksissani tulen pohtimaan paljon ajankohtaisia asioita, kuten uhkaavaa vartijoiden lakkoa, vapun alla tai muusta minua kiinnostavasta asiasta.
Tulen todennäköisesti avaamaan kolmannenkin sivuston, joissa kerron leipomuksistani vähän enemmän ja jaan ohjeet lukijoilleni.
Koulutukseltani olen leipuri-kondiittori, vaikka sen alan töitä en ole vuoden 2004 jälkeen, kesän tehnyt. Sen jälkeen ajauduin monen ammatin kautta vartijaksi.
Sinulle hyvä lukija: Toivon, että viihdyt blogissani ja jätät jonkun kommentin käynnistäsi.