Eilen kävin lääkärissä, kaikki on kunnossa. Matkalla sinne näin avautuneen meren. Meri oli siis vapautunut jäästä ja se kimalteli kutsuvana. Länsiväylältä katselin autonikkunasta kimaltavaa merta. Näin horisontissa lipuvan laivan ja minulle tuli itsellenikin tunne, että haluan merille. Matkakuume senkuin kasvaa, kun matkamme lähestyy. Enää kolme päivää tätäkuuta jäljellä, sitten on jo toukokuu.
Kävin eilen lääkärin jälkeen ostoksilla. Löysin tuleviin häihin sopivan mekon ja löysin muutaman nätin puseron. Vielä olisi mitä pitäisi hankkia. Onneksi minulla on kenkiä aika paljon, että niistä saisi varmaan sopivat juhlakengät.
Shoppailun lopetin jalkahoitoon, jonka kävin ottamassa. Tämä hoitaja teki hyvin huolellista työtä ja oli erittäin mukavakin. En ole samanlaista käsittelyä jaloilleni vielä saanut. Jalat saivat lisää virtaa kävellä vielä bussipysäkille. Matka Veikkolaan kesti oudon lyhyen aikaan, tai näin minusta tuntui. Mielestäni matka olisi saanut kestää vähän pidempään, sillä ei ollut kiva palata kotiin. Hetki sitten olin riidellyt puhelimessa ja se painoi loppupäivän mieltäni. Mieltäni ei enää piristänyt uudet ostamani vaatteet, vaan huudot ja moitteet, kun minulla oli kestänyt kauemmin jalkahoidossa, kuin mitä olin luullut.
Eikä auta ollenkaan se, että tietyn jutun lähestyessä olen entistäkin herkempi.
Minulla oli eilen kiva päivä ja luulin sen päättyvänkin hymyssä suin. Väärin. Minulla oli pahamieli nukkumaan mennessäkin vielä.
Välillä kaipaan itsekseni lähteväni reissuun jonnekin saareen tai minnevain. Olin koko viikonlopun yksin kotona koirieni kanssa, kun avokki oli juhlimassa polttareita. Silti hän jaksoi suuttua siitä, että kävin shoppailemassa ja vietin aikaa itseni kanssa, kun en koko viikonloppuna käyny juuri missään. Perjantaina olin naapurini kanssa, mutta loppu viikonlopun olin itsekseni. Nautin eilen olostani, kun sain rauhassa kierrellä kauppoja kenenkään hoputtamatta, kiukuttelematta minulle. Sain valita vaatteita mistä luulin, että tykkäsin. Sovittelin useita vaatteita enkä pitänyt kiirettä ollenkaan.
Ennen matkaa pitäisi mennä avokkini kanssa yhdessä ostoksille. No se tiedetään millaista on kiertää miehen kanssa vaatekauppoja. Mies valitsee ne perus t-paidat ja marssii kassalle. Nainen haluaa hypistellä ja kiertää rauhassa. Mies odottelusta ja seisoskelusta turhautuu ja alkaa kiukutella naiselleen, joka yhä huomaa jotain hypisteltävää.
Kotimatkalla nainen saa kuulla saarnan miksi kaikkia hattuja, huiveja, laukkuja, kenkiä, puseroita yms. pitää hypistellä joka hyllynvälissä, että " eikö voi vaan ostaa ne ´mitä tarvii ja lähteä pois?"..
Odottelen jo hieman stressaantuneena tuota seuraavaa ostoskertaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti