Syksy tuli ja sen myötä myös räkätauti iski kyntensä minuun. Sitä ennen kärsin noidannuolen kaltaisesta lihaskivusta/krampista oikean puoleisessa kyljessä ja hartioissa. Se kipu oli sanoinkuvaamattoman kamalaa! Kannattaisi käydä lääkärissä ajoissa, kun siltä tuntuu.
Tauti alkaa olla selätetty ja huomenna olisi paluu töihin. Noista lihaksista en ole ihan niin varma, mutta hissukseen nekin paranevat. Lihasrelaksantteja ei ole kiva popsia, mutta ne ainakin auttoivat pahimman yli. Noin viikonverran olen sairastellut, joten vähitellen seinätkin alkavat kaatua päälle. Onneksi on koirat, joiden kanssa voi vähän käydä ulkona, kun alkaa seinät ahdistaa ja kotona makoilu kyllästyttää. Ei minusta olisi työttömäksi kotiin ei sitten ollenkaan! Parissa päivässä alkaa seinät kaatua päälle!
Viikonlopuksi pitäisi keksiä jotain puuhastelua. Tosin varovaista sellaista, koska käytän tämän loppuviikon toipumiseen lihasvammoista ja flunssasta. Rakkaani on menossa työmatkalle ja minä olen yksin viikonlopun kotona kahden ihanan koiran kanssa. Kyllä sitä jotain keksitään kivaa tekemistä. Jos ei muuta niin voi sitä käydä pitkästä aikaa shoppailemassa jos on voimia sellaiseen.
tiistai 7. syyskuuta 2010
torstai 19. elokuuta 2010
Lomailua
Enää muutama päivä kesälomaa jäljellä. Tätä lomaa olisin voinut pidentää vielä viikolla tai vaikka kuukaudella. Ihanaa oli päästä mökille Larsmoon, suomeksi Luotoon, joka on enimmäkseen ruotstinkielistä aluetta. Lahti jossa mökkimme sijaitsee, on niin sanoin kuvaamattoman kaunis paikka. Siellä sielu lepää, kun voi kuunnella meren laineiden liplatusta laituria tai rantakiviä vasten. Kalat hyppivät ja aivan uskomattoman kauniit auringon laskut, tekevät paikasta satumaisen. Ihanan raikkaat tuoksut heti aamusta eikä ristinsielua missään. Se hiljaisuus, mikä siellä vallitsee oli aivan ihanaa. Työperäinen stressi huuhtoutui parissa päivässä meriveteen ja rentoutuminen ja lepääminen saattoi alkaa.
Ihanaa oli seurata koirien leikkiä pihalla, kun saivat enimäkseen vapaana temmeltää pihalla. Ani sai käydä uimassa mielinmäärin ja Aadakin riehua pihalla. Välillä oli siirrettävä koirat sisälle, jotta nukkuvat välillä päiväunet.
Kävin loman alussa kuumakivi hieronnassa, joka oli aivan ihana kokemus. Se todella rentouttaa ja jumissa ollut selkäni tuli kuntoon. Kivien kuumapinta tuntui aika jännältä iholla, kun hieroja liikutteli kuumia kiviä koko keholla. Hieroja hieroi taitavasti jokaisen lihaksen ja sormenpäätä myöten. Hoidon lopuksi oli aivan ihanan rauhallinen olo, meinasin jopa nukahtaa siihen tuoliin. Taustalla soi rentouttavaa musiikkia ja ilmassa tuoksui eteerisiltä öljyiltä. Hoidon jälkeen olo oli mukavan raukea ja rauhoittunut. Ihan niinkuin lomalla pitääkin olla.
Mökillä tuli nähtyä paljon kaikenlaista, koska olimme merenrannalla. Parina iltana kurjet lensivät tonttimme yllä ja eräänä iltäpäivänä, kun kävimme soutelemassa merellä, sain hienoja valokuvia kurjista. Aivan uskomattoman upea lintu ja iso. Uhanalainen merikotkakin lensi välillä meren yllä saalista etsimässä ja eräänä iltana lensi aivan päämme yläpuolella. Aivan ihana lintu. Kotka on mielestäni niin ylväs ja upea lintu,eikä sitä missään nimessä saa hävittää sukupuuttoon! Myös muutama vesilintu, jotka kuuluivat sorsalintuihin ( nimeä en tiedä) uiskenteli rantamme lähettyvillä. Ja näimme kerran laulujoutsenenkin. Poikasia ei tällä kertaa nähty, mutta ehkä ne olivat jossain kaislikossa piilossa. Kerran laulujoutsen lensi ylitsemme ja kuulin siipien havinan ja totesin, että sekin on iso lintu.
Mökillä tuli tehtyä paljon sellaista mistä olen haaveillut. Avopuolisoni kaveri tuli käymään ja teimme päiväretken Tankarin majakkasaarelle. En ole ikinä nähnyt majakkaa niin läheltä. Ja saari oli hyvin kaunis. Minun vuokseni osallistuimme ilmaiselle opastuskierrokselle, jossa opas esitteli saarta. Opastusta oli kiva kuunnella, mutta vielä mukavempi oli napsia valokuvia minua kiinnostavista asioista. Kävimme vanhalla hylkeenpyynti museossakin, jossa oli esillä entisajan hylkeenpyynti välineitä ja vene. Niistä en ehtinyt ottaa valokuvia, mutta eivätpä ne kovin mukavaa katseltavaa olleet. Kuten opaskin sanoi media sekoittaa meitä niin, että kun puhutaan hylkeen pyynnistä, kaikille tulee mieleen ensimmäisenä suloinen Saimaannorppa. Mutta Suomenvesissä asuu kahta lajia hylkeitä saimaannorppia ja harmaahylkeitä. Harmaahylkeitä on vesissämme 20 000-30 000 yksilöä, ainakin näin sanoi oppaamme. On ymmärrettävää, että kalastajien elinkeino on uhattuna, jos harmaahylje kantaa ei pienennetä. Saimaannorppa on sitten toinen asia, jota pitää suojella. Ihaninta oli se rento oleilu mökillä, kalastelimme mato-ongella ja virvelillä ja saimme saaliiksemme ahvenia ja haukia. En ole koskaan syönyt niin hyvää haukea, kuin mitä avopuolisoni kaveri teki. Ja ahvenet ovat aina hyviä, kunhan ne on valmistanut joku muu, kuin avopuolisoni. :)
Jälkiruoaksi maistui muurinpohjaletut, joista tuli sen kesän hitti. Niitä paistettiin sitten ahkerasti yleisön toiveesta. :)
Eikä pidä unohtaa ihanaa puulämmitteistä saunaa. Ihanaa oli päivän askareiden jälkeen, lämmitellä saunassa ja pestä hiukset lämpimällä sadevedellä. Merivettä, kun ei ollut oikein kiva käyttää peseytymiseen. Juomavesi piti hakea aina huoltamolta, joten sitä käytetiin säästeliäästi. Ja ei se yhteissaunominen ole mitenkään kamalaa, oikeastaan aika mukavaa. Minulla oli pyyhe ympärillä kokoajan, mutta muilla ei ollut.
En olisi halunnut lähteä ollenkaan mökiltä, kun viihdyin siellä niin hyvin. Olisin voinut jäädä sinne vielä ainakin kuukaudeksi. Niin ihanaa ja hiljaista siellä oli. Tänä vuonna emme käyneet mustikassa, koska aluksi oli ilmat vähän huonot, satoi ja vähän oli pientä myrskyn poikastakin. Loppuloman ajaksi, ilmat paranivat ja avopuolison kaveri tuli juuri sinne, niin emme viitsineet mennä sitten mustikkaan. Eikä oikeastaan harmita yhtään, että mustikat jäivät metsään, koska selkäni ei tykkää kumartelusta ja jää jumiin hyvin helposti.
Vielä on kesää jäljellä vielä vähän. Loma loppuu sunnuntaina ja työt alkavat. Tylsää, joten nautin vielä näistä muutamista päivistä. Mutta täytyy sanoa, että tänä kesänä koin paljon sellaista, josta ennen sain vain haaveilla. Haluaisin lisää sellaisia kokemuksia.
Ihanaa oli seurata koirien leikkiä pihalla, kun saivat enimäkseen vapaana temmeltää pihalla. Ani sai käydä uimassa mielinmäärin ja Aadakin riehua pihalla. Välillä oli siirrettävä koirat sisälle, jotta nukkuvat välillä päiväunet.
Kävin loman alussa kuumakivi hieronnassa, joka oli aivan ihana kokemus. Se todella rentouttaa ja jumissa ollut selkäni tuli kuntoon. Kivien kuumapinta tuntui aika jännältä iholla, kun hieroja liikutteli kuumia kiviä koko keholla. Hieroja hieroi taitavasti jokaisen lihaksen ja sormenpäätä myöten. Hoidon lopuksi oli aivan ihanan rauhallinen olo, meinasin jopa nukahtaa siihen tuoliin. Taustalla soi rentouttavaa musiikkia ja ilmassa tuoksui eteerisiltä öljyiltä. Hoidon jälkeen olo oli mukavan raukea ja rauhoittunut. Ihan niinkuin lomalla pitääkin olla.
Mökillä tuli nähtyä paljon kaikenlaista, koska olimme merenrannalla. Parina iltana kurjet lensivät tonttimme yllä ja eräänä iltäpäivänä, kun kävimme soutelemassa merellä, sain hienoja valokuvia kurjista. Aivan uskomattoman upea lintu ja iso. Uhanalainen merikotkakin lensi välillä meren yllä saalista etsimässä ja eräänä iltana lensi aivan päämme yläpuolella. Aivan ihana lintu. Kotka on mielestäni niin ylväs ja upea lintu,eikä sitä missään nimessä saa hävittää sukupuuttoon! Myös muutama vesilintu, jotka kuuluivat sorsalintuihin ( nimeä en tiedä) uiskenteli rantamme lähettyvillä. Ja näimme kerran laulujoutsenenkin. Poikasia ei tällä kertaa nähty, mutta ehkä ne olivat jossain kaislikossa piilossa. Kerran laulujoutsen lensi ylitsemme ja kuulin siipien havinan ja totesin, että sekin on iso lintu.
Mökillä tuli tehtyä paljon sellaista mistä olen haaveillut. Avopuolisoni kaveri tuli käymään ja teimme päiväretken Tankarin majakkasaarelle. En ole ikinä nähnyt majakkaa niin läheltä. Ja saari oli hyvin kaunis. Minun vuokseni osallistuimme ilmaiselle opastuskierrokselle, jossa opas esitteli saarta. Opastusta oli kiva kuunnella, mutta vielä mukavempi oli napsia valokuvia minua kiinnostavista asioista. Kävimme vanhalla hylkeenpyynti museossakin, jossa oli esillä entisajan hylkeenpyynti välineitä ja vene. Niistä en ehtinyt ottaa valokuvia, mutta eivätpä ne kovin mukavaa katseltavaa olleet. Kuten opaskin sanoi media sekoittaa meitä niin, että kun puhutaan hylkeen pyynnistä, kaikille tulee mieleen ensimmäisenä suloinen Saimaannorppa. Mutta Suomenvesissä asuu kahta lajia hylkeitä saimaannorppia ja harmaahylkeitä. Harmaahylkeitä on vesissämme 20 000-30 000 yksilöä, ainakin näin sanoi oppaamme. On ymmärrettävää, että kalastajien elinkeino on uhattuna, jos harmaahylje kantaa ei pienennetä. Saimaannorppa on sitten toinen asia, jota pitää suojella. Ihaninta oli se rento oleilu mökillä, kalastelimme mato-ongella ja virvelillä ja saimme saaliiksemme ahvenia ja haukia. En ole koskaan syönyt niin hyvää haukea, kuin mitä avopuolisoni kaveri teki. Ja ahvenet ovat aina hyviä, kunhan ne on valmistanut joku muu, kuin avopuolisoni. :)
Jälkiruoaksi maistui muurinpohjaletut, joista tuli sen kesän hitti. Niitä paistettiin sitten ahkerasti yleisön toiveesta. :)
Eikä pidä unohtaa ihanaa puulämmitteistä saunaa. Ihanaa oli päivän askareiden jälkeen, lämmitellä saunassa ja pestä hiukset lämpimällä sadevedellä. Merivettä, kun ei ollut oikein kiva käyttää peseytymiseen. Juomavesi piti hakea aina huoltamolta, joten sitä käytetiin säästeliäästi. Ja ei se yhteissaunominen ole mitenkään kamalaa, oikeastaan aika mukavaa. Minulla oli pyyhe ympärillä kokoajan, mutta muilla ei ollut.
En olisi halunnut lähteä ollenkaan mökiltä, kun viihdyin siellä niin hyvin. Olisin voinut jäädä sinne vielä ainakin kuukaudeksi. Niin ihanaa ja hiljaista siellä oli. Tänä vuonna emme käyneet mustikassa, koska aluksi oli ilmat vähän huonot, satoi ja vähän oli pientä myrskyn poikastakin. Loppuloman ajaksi, ilmat paranivat ja avopuolison kaveri tuli juuri sinne, niin emme viitsineet mennä sitten mustikkaan. Eikä oikeastaan harmita yhtään, että mustikat jäivät metsään, koska selkäni ei tykkää kumartelusta ja jää jumiin hyvin helposti.
Vielä on kesää jäljellä vielä vähän. Loma loppuu sunnuntaina ja työt alkavat. Tylsää, joten nautin vielä näistä muutamista päivistä. Mutta täytyy sanoa, että tänä kesänä koin paljon sellaista, josta ennen sain vain haaveilla. Haluaisin lisää sellaisia kokemuksia.
perjantai 30. heinäkuuta 2010
Punaviinit
Näin iän myötä on punaviinit enemmän maistuneet kuin valkoviinit. Joten haluan kertoa muutamista _ei niin hyvistä_valinnoista. Pyrin kirjoittamaan kuvauksen, kuten Alkon hyllyn reunasta viinien makuja on kuvailtu. Kuvailen viinien maut huumori tyyliin ja suoraan niinkuin ne omaan nenään ja suuhun maistuivat. Tykkään maistella eri viinimaiden punaviinejä täysin ennakkoluulottomasti ja joskus olen törmännyt aivan karsean makuisiin tuotteisiin.
Tässä mielestäni yksi niistä.
Tribal African Red, normaalin kokoinen pullo.
Alkon hyllyssä tuotetta kuvaillaan: Kevyt, notkea, hennon nokinen, kevyen mausteinen
Rypäleet joita on käytetty tuotteessa: CINSAULT, PINOTAGE, RUBY CABERNET, CABERNET SAUVIGNON
Oma kokemukseni.
Viiniä haistaessa saatoin haistaa lievän lantamaisen vivahteen. Maku oli kuivahko, tunkkainen ja kevyen hiekkainen, sopii erityisesti kynttiläillallisen tunnelman pilaamiseen.
Viinin jälkimaku oli erityisen villainen ja kamelin lantamainen. Maku johtunee rypäleiden lannoittamiseen käytetty kamelin uloste, joita erityisesti Afrikan maissa on runsaasti tarjolla. Kuivahko sivumaku johtunee siitä, että maassa ei sada säännöllisesti vaan kausittain, jolloin aavikon hiekkainen makuvivahde pääsee värittämään valmiin viinin ominaisuuksia. Ominaista tuotteelle lienee karvainen maku, ikäänkuin viinin mausteena olisi käytetty kamelinkarvoja ja ripaus kamelin ulostetta. Karsea makuelämys sopinee huonoihin polttareihin tai illanistujaisiin, joiden tarkoitus on tehdä vieraille tai juhlakalulle erityisen selväksi se, että toiste ei tarvitse tulla käymään. Kyytipojaksi sopii tälle viinille erityisesti sitkeäksi ja kuivaksi kypsennetty paisti, jossa joka suupalaan mahtuu rustoja ja jänteitä.
Mielessäni on melkohyvässä muistissa eräs Espanjalainen viini, jonka nimeä tai pullon ulkonäköä en valitettavasti muista. Mutta viiniä maistaessani aromeista esiintuli vahvasti kellarimainen maku, jossa säilytetään multaisia perunoita. Viiniä haistaessani oli hyvin miellyttävä raikas tuoksu, mutta maku oli kovin tunkkainen, ikäänkuin viiniä olisi juonut vanhan villasukan läpi imemällä. Perunakellarin vahva sivumaku lienee viinin säilytystavassa. Viinejä varmaan säilytetään perunoiden seassa pullonkorkit auki, jotta aromit pääsevät maustamaan valmistuvaa viiniä.
Viinin kyytipojaksi en suosittele Italialaista pataruokaa, jota valmistimme vaan viinin kanssa sopisi varmasti hyvin keitetyt perunat, ilman lisukkeita. Maut sulautuvat siten hyvin yhteen ja mielikuvitus voi taata mullan narskunnan hampaissa. Nautinnollisia hetkiä näiden viinien kanssa!
Tässä mielestäni yksi niistä.
Tribal African Red, normaalin kokoinen pullo.
Alkon hyllyssä tuotetta kuvaillaan: Kevyt, notkea, hennon nokinen, kevyen mausteinen
Rypäleet joita on käytetty tuotteessa: CINSAULT, PINOTAGE, RUBY CABERNET, CABERNET SAUVIGNON
Oma kokemukseni.
Viiniä haistaessa saatoin haistaa lievän lantamaisen vivahteen. Maku oli kuivahko, tunkkainen ja kevyen hiekkainen, sopii erityisesti kynttiläillallisen tunnelman pilaamiseen.
Viinin jälkimaku oli erityisen villainen ja kamelin lantamainen. Maku johtunee rypäleiden lannoittamiseen käytetty kamelin uloste, joita erityisesti Afrikan maissa on runsaasti tarjolla. Kuivahko sivumaku johtunee siitä, että maassa ei sada säännöllisesti vaan kausittain, jolloin aavikon hiekkainen makuvivahde pääsee värittämään valmiin viinin ominaisuuksia. Ominaista tuotteelle lienee karvainen maku, ikäänkuin viinin mausteena olisi käytetty kamelinkarvoja ja ripaus kamelin ulostetta. Karsea makuelämys sopinee huonoihin polttareihin tai illanistujaisiin, joiden tarkoitus on tehdä vieraille tai juhlakalulle erityisen selväksi se, että toiste ei tarvitse tulla käymään. Kyytipojaksi sopii tälle viinille erityisesti sitkeäksi ja kuivaksi kypsennetty paisti, jossa joka suupalaan mahtuu rustoja ja jänteitä.
Mielessäni on melkohyvässä muistissa eräs Espanjalainen viini, jonka nimeä tai pullon ulkonäköä en valitettavasti muista. Mutta viiniä maistaessani aromeista esiintuli vahvasti kellarimainen maku, jossa säilytetään multaisia perunoita. Viiniä haistaessani oli hyvin miellyttävä raikas tuoksu, mutta maku oli kovin tunkkainen, ikäänkuin viiniä olisi juonut vanhan villasukan läpi imemällä. Perunakellarin vahva sivumaku lienee viinin säilytystavassa. Viinejä varmaan säilytetään perunoiden seassa pullonkorkit auki, jotta aromit pääsevät maustamaan valmistuvaa viiniä.
Viinin kyytipojaksi en suosittele Italialaista pataruokaa, jota valmistimme vaan viinin kanssa sopisi varmasti hyvin keitetyt perunat, ilman lisukkeita. Maut sulautuvat siten hyvin yhteen ja mielikuvitus voi taata mullan narskunnan hampaissa. Nautinnollisia hetkiä näiden viinien kanssa!
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
Ystävyyden hinta
Olen omasta mielenkiinnostani seurannut suomi24.fi sivuston yhtä keskustelupalstaa. Palstalla puidaan ongelmia ystävyydestä ja sen erilaisista ongelmista. Otsikon nimi on ystävyyden hinta, sillä huomasin monessa keskustelussa, että ihmiset luokittelevat ystävyytensä usein; ulkonäön, varallisuuden tai syntyperän mukaan. Se tavallaan on ihmisten hinnoittelua. Olisitko ystävä kuuluisan Hollywood näyttelijättären kanssa jos voisit? Miksi? Koska hän todennäköisesti on kaunis, seuraa muotia ja kaikenlisäksi on usein myös varakas.
Monille on käynyt niin, että kun jokin elämän vastoinkäymisistä osuu kohdalle, ystäväksi luultu henkilö kääntää selkänsä ja hylkää ahdingossa olevan. Jos se kuuluisa näyttelijätär joutuu avioeron myrskyihin, maksaa kalliit oikeuskulut ja kenties vajoaa elämässään aika pohjalle. Jäisitkö tällaisen ystäväksi, joka kenties ei jaksa pestä hiuksiaan tai hymyillä ja maksella leffalippuja, koska on joutunut pohjalle.
Mieti tällainen omalle kohdallesi. Minulle on käynyt näin, että olen ollut vaikka työtapaturmassa tai muuten satuttanut itseni pahasti. Silloin huomasin, että se naapurissa asuva, työtön tyttö tuli käymään ja kysyi, tarvitsinko apua, kun toinen silmäni oli sairaalassa peitetty hetken aikaa. Tai olin kovan kuumeen kourissa. Mutta ne ihmiset joita pidin ystävänä, totesivat vain kylmästi: Jaa. Eivät he soitelleet tai tulleet käymään, kun sitä eniten kaipasin. Se naapurissa asuva työtön tyttö kävi moikkaamassa.
Miksi se on joillekin niin tärkeää, että kaveeraa vain viimeisen muodin mukaan pukeutuvan tytön kanssa, vain siksi, että se pukeutuu muodin mukaan?
Minä ensin kiinnitän huomioni kyllä toissijaisiin asioihin sitten ilmeisesti. Minulle on tärkeää ihmisen omat arvot, miten hän suhtautuu ympäristöönsä ja erilaisiin ihmisiin. Ja onko tyyppi riittävän kypsä henkisesti, jotta jaksan häntä. Fyysinenikä on ihan eriasia, kuin henkinen kypsyys käsitellä erilaisia asioita.
Barbinukelta näyttävä pissis ei maailman menosta taida ymmärtää mitään, kun niistä ei jauheta trendi lehdissä, eikä se ole muotia seurata uutisia.
On myös käynyt niin, kun sen ystävän tukea on tarvinnut ihan vain iloisissa asioissa, ei sitä ystävää näy kuitenkaan. Eli tässä tapauksessa tämä kaveri ilmestyi paikalle jos siitä itse hyötyi jotain. Edullista ruokaa, kun oli opiskelijana ja minä työssä käyvä. Minulla oli varaa ostella vähän muutakin, kuin makaroonia ja tonnikalaa. Hän maksoi osan siitä ruoasta takaisin, kuten sovittiin. Hän myös sai välillä katon päänsä päälle ja lämpimän vuoteen ja viettää aikaa kanssani. Kunhan siitä ensin itse hyötyi jotain.
Tällainen pinnallisuus ihmisten keskuudessa on mielestäni lisääntynyt hälyttävän paljon. Enää ei arvosteta oikeita arvoja vaan kaikki liittyy materiaaliin ja pelkkään ulkoiseen olemukseen. Kun minulla ei ollutkaan varaa käydä leffassa ja jaksanut juosta joka puistossa leikkimässä kameralla, en ollutkaan sitten enää ystävä. Olin muuttunut tylsäksi ja sekopääksi, joka muka unohti kaverinsa, kun vakituinen elämänkumppani astui kuvioihin. Samalla kaikki muut pienet kohteliaat ja ystävälliset teot muutuivat merkittävästä, merkityksettömäksi humpuukiksi. Lahjakortit hierojalle, muuttui vessapaperin korvikkeeksi tai sitten kävi tyytyväisenä kerran, kun hänen ei itse sitä tarvinnut maksaa. Kaikki se mitä tein ystävyytemme eteen, muuttui tuhkaksi, olemattomaksi, vain siksi, että tälläkertaa minulla oli rahasta tiukkaa.
Tällaisen ihmisen elämä lienee aika vaikeaa, sillä elämä näyttää todelliset kasvonsa jonain päivänä. Ehkä tällainen ihminen havahtuu viimeistään silloin, kun huomaa että kaikki hänen " köyhät ja rumat ex-ystävänsä" ovat menneet naimisiin, perustaneet perheen ja nauttivat elämän antimista ja hänellä ei ole mitään. Kenties muutama miesehdokas on käväissyt hänen elämässä, mutta eivät ole kestänyt ikuista täydellisyyden tavoittelijaa. Tai ylimielistä nalkuttajaa, joka hehkuttaa kokoajan kuinka on parempi kaikessa.
Ja tämä vain siksi, että hän kuvitteli olevansa täydellinen, omassa päässään. Liian täydellinen, ollakseen kaveri vähemmän kouluja käyneen ihmisen kanssa, joka työskenteli siivoojanakin hetken aikaa. Ja mitä hän on oikeasti? Tavallinen suomalainen nainen, joka työskentelee hampurilaisravintolassa jonkun sortin pikkupomona, eli pikku paskiaisen asemassa. Hän kuvittelee olevansa täydellinen, mutta ei huomaa pukeutuvansa housuihin, joka paljastaa "kynävaon" kyykistyessä. Miehelle tämän vielä sallii, mutta ei naiselle. Hänen työnsä haistaa kilometrien päähän, sillä ummehtunut rasvanhaju on pinttynyt häneen. Eikä suihkussakaan viitsi ihan jokapäivä käydä ettei hiukset kulu. Ja hänenhän pitää itse shampookin maksaa.
Minä vähemmän kouluja käynyt ihminen, jolla on välillä tiukkaa rahasta. Osaan pukeutua ja käyn suihkussakin aika usein. Vielä ei ole kukaan tullut sanomaan, että haisen hieltä ja hiukset ovat likaiset. Koska siihen ei ole aihetta. Myös vaatteeni valitsen siten, että ne istuvat hyvin päällä myös kyykistyessä tai kumartuessa. En pukeudu muodinmukaan liian pieniin vaatteisiin siksi, että ne ovat muotia. Pukeudun vaatteisiin, jotka sopivat minulle ja vastaavat tyyliäni.
Jokaisen ihmisen olisi hyvä vilkaista peiliin ennen kun arvostelee toisia. Peili varmaan löytyy kaikilta, mutta osaatko puhdistaa sen niin, että siitä näkee jotain?
Monille on käynyt niin, että kun jokin elämän vastoinkäymisistä osuu kohdalle, ystäväksi luultu henkilö kääntää selkänsä ja hylkää ahdingossa olevan. Jos se kuuluisa näyttelijätär joutuu avioeron myrskyihin, maksaa kalliit oikeuskulut ja kenties vajoaa elämässään aika pohjalle. Jäisitkö tällaisen ystäväksi, joka kenties ei jaksa pestä hiuksiaan tai hymyillä ja maksella leffalippuja, koska on joutunut pohjalle.
Mieti tällainen omalle kohdallesi. Minulle on käynyt näin, että olen ollut vaikka työtapaturmassa tai muuten satuttanut itseni pahasti. Silloin huomasin, että se naapurissa asuva, työtön tyttö tuli käymään ja kysyi, tarvitsinko apua, kun toinen silmäni oli sairaalassa peitetty hetken aikaa. Tai olin kovan kuumeen kourissa. Mutta ne ihmiset joita pidin ystävänä, totesivat vain kylmästi: Jaa. Eivät he soitelleet tai tulleet käymään, kun sitä eniten kaipasin. Se naapurissa asuva työtön tyttö kävi moikkaamassa.
Miksi se on joillekin niin tärkeää, että kaveeraa vain viimeisen muodin mukaan pukeutuvan tytön kanssa, vain siksi, että se pukeutuu muodin mukaan?
Minä ensin kiinnitän huomioni kyllä toissijaisiin asioihin sitten ilmeisesti. Minulle on tärkeää ihmisen omat arvot, miten hän suhtautuu ympäristöönsä ja erilaisiin ihmisiin. Ja onko tyyppi riittävän kypsä henkisesti, jotta jaksan häntä. Fyysinenikä on ihan eriasia, kuin henkinen kypsyys käsitellä erilaisia asioita.
Barbinukelta näyttävä pissis ei maailman menosta taida ymmärtää mitään, kun niistä ei jauheta trendi lehdissä, eikä se ole muotia seurata uutisia.
On myös käynyt niin, kun sen ystävän tukea on tarvinnut ihan vain iloisissa asioissa, ei sitä ystävää näy kuitenkaan. Eli tässä tapauksessa tämä kaveri ilmestyi paikalle jos siitä itse hyötyi jotain. Edullista ruokaa, kun oli opiskelijana ja minä työssä käyvä. Minulla oli varaa ostella vähän muutakin, kuin makaroonia ja tonnikalaa. Hän maksoi osan siitä ruoasta takaisin, kuten sovittiin. Hän myös sai välillä katon päänsä päälle ja lämpimän vuoteen ja viettää aikaa kanssani. Kunhan siitä ensin itse hyötyi jotain.
Tällainen pinnallisuus ihmisten keskuudessa on mielestäni lisääntynyt hälyttävän paljon. Enää ei arvosteta oikeita arvoja vaan kaikki liittyy materiaaliin ja pelkkään ulkoiseen olemukseen. Kun minulla ei ollutkaan varaa käydä leffassa ja jaksanut juosta joka puistossa leikkimässä kameralla, en ollutkaan sitten enää ystävä. Olin muuttunut tylsäksi ja sekopääksi, joka muka unohti kaverinsa, kun vakituinen elämänkumppani astui kuvioihin. Samalla kaikki muut pienet kohteliaat ja ystävälliset teot muutuivat merkittävästä, merkityksettömäksi humpuukiksi. Lahjakortit hierojalle, muuttui vessapaperin korvikkeeksi tai sitten kävi tyytyväisenä kerran, kun hänen ei itse sitä tarvinnut maksaa. Kaikki se mitä tein ystävyytemme eteen, muuttui tuhkaksi, olemattomaksi, vain siksi, että tälläkertaa minulla oli rahasta tiukkaa.
Tällaisen ihmisen elämä lienee aika vaikeaa, sillä elämä näyttää todelliset kasvonsa jonain päivänä. Ehkä tällainen ihminen havahtuu viimeistään silloin, kun huomaa että kaikki hänen " köyhät ja rumat ex-ystävänsä" ovat menneet naimisiin, perustaneet perheen ja nauttivat elämän antimista ja hänellä ei ole mitään. Kenties muutama miesehdokas on käväissyt hänen elämässä, mutta eivät ole kestänyt ikuista täydellisyyden tavoittelijaa. Tai ylimielistä nalkuttajaa, joka hehkuttaa kokoajan kuinka on parempi kaikessa.
Ja tämä vain siksi, että hän kuvitteli olevansa täydellinen, omassa päässään. Liian täydellinen, ollakseen kaveri vähemmän kouluja käyneen ihmisen kanssa, joka työskenteli siivoojanakin hetken aikaa. Ja mitä hän on oikeasti? Tavallinen suomalainen nainen, joka työskentelee hampurilaisravintolassa jonkun sortin pikkupomona, eli pikku paskiaisen asemassa. Hän kuvittelee olevansa täydellinen, mutta ei huomaa pukeutuvansa housuihin, joka paljastaa "kynävaon" kyykistyessä. Miehelle tämän vielä sallii, mutta ei naiselle. Hänen työnsä haistaa kilometrien päähän, sillä ummehtunut rasvanhaju on pinttynyt häneen. Eikä suihkussakaan viitsi ihan jokapäivä käydä ettei hiukset kulu. Ja hänenhän pitää itse shampookin maksaa.
Minä vähemmän kouluja käynyt ihminen, jolla on välillä tiukkaa rahasta. Osaan pukeutua ja käyn suihkussakin aika usein. Vielä ei ole kukaan tullut sanomaan, että haisen hieltä ja hiukset ovat likaiset. Koska siihen ei ole aihetta. Myös vaatteeni valitsen siten, että ne istuvat hyvin päällä myös kyykistyessä tai kumartuessa. En pukeudu muodinmukaan liian pieniin vaatteisiin siksi, että ne ovat muotia. Pukeudun vaatteisiin, jotka sopivat minulle ja vastaavat tyyliäni.
Jokaisen ihmisen olisi hyvä vilkaista peiliin ennen kun arvostelee toisia. Peili varmaan löytyy kaikilta, mutta osaatko puhdistaa sen niin, että siitä näkee jotain?
maanantai 12. heinäkuuta 2010
Koirille kysymyksiä
Aina kysytään ihmisiltä haastatteluissa, että mistä tykkäät ja jne. Omistan kaksi koiraa ja aikanikuluksi tein heillekin tällaisen leikkimielisen kyselyn. Vastaajina toimivat omat koirani Ani ja Aada. Ja tämän kyselyn saa ihan vapaasti kopioida ja keksiä lisää hauskoja koiramaisia kysymyksiä. Ja minulle voi kommentoinnin kautta laittaa vinkkiä uusista kyselyistä.
1. Lempipaikkasi nukkua?
Ani: pimeässä makuuhuoneessa, sängyn takana, siellä on viileintä.
Aada: Isännän jaloissa sohvalla. Hänen jalat toimivat " päätelineenä".
2. Lempilelusi?
Aada: punainen muovipallo, johon saa makupalojakin laitettua.
Ani: touhupallo ja puinen aktivointilevy
3. Suosikki ulkoilureitti ja miksi?
Ani: Nuuksion metsät, koska siellä on niin paljon hajuja ja voi juoda raikasta vettä puhtaista lammikoista. Ja voi pulahtaa uimaankin samalla kertaa.
Aada: Pirttimäen ulkoilualue, koska siellä on vähemmän kiipeämistä ja hankalia puunjuuria. Myös kotoinen järvilenkki 4.2km on kivaa, kun lopuksi pääsee aina uimaan jos on kuuma ilma.
4. Mitä pelkäät?
Ani: Ukkosta ja muita kovia ääniä, :/
Aada: En mitään! Ehkä hieman uimista, koska siinä menee vettä korviin ja se ei ole kivaa.
5. Mitä inhoat?
Ani: Hampaiden harjausta
Aada: Kynsienleikkausta ja korvien putsaamista.
6. Autoilussa mukavaa?
Ani& Aada: No se, kun pääsee jonnekin perille!
7. Autoilussa epämukavaa?
Ani& Aada: Kuumuus!
8. lempi leikkisi?
Aada: Palloleikit
Ani: Noutoleikit ja uinti on ihanaa!
9. Parasmuistosi eläinlääkäri käynnistä?
Ani: Kun löydetty patti ei ollutkaan kasvain vaan tulehtunut haaveri, jota emäntä ei ollut huomannut. Oma vikanki, kun kuljen pusikoissa niin joku voi osua. :/
Aada: Kun sain namia!
10. Ikävinmuistosi eläinlääkäri käynnistä?
Aada: Rokotukset eivät ole kivoja.
Ani: Ultraääni tutkimus oli pelottavaa, kun epäiltiin minulla olevan kohtutulehdus.
11. Lempipuuhasi?
Ani: Uinti ja löhöily
Aada: Pahvien ja luiden nakertelu. Pihalla varjossa köllöttely on myös hauskaa.
12. Suosikki Tv.sarjasi?
Ani: En ymmärrä tv.stä mitään.Mikä se on?
Aada: Poliisikoira Rex, avara luonto ja hauskat kotivideot
Lukijoilta toivon palautetta kommentoi osioon, mitä piditte? Ehkä en montaa jaksa keksiä, mutta olkoon tuo nyt kokeilu.
1. Lempipaikkasi nukkua?
Ani: pimeässä makuuhuoneessa, sängyn takana, siellä on viileintä.
Aada: Isännän jaloissa sohvalla. Hänen jalat toimivat " päätelineenä".
2. Lempilelusi?
Aada: punainen muovipallo, johon saa makupalojakin laitettua.
Ani: touhupallo ja puinen aktivointilevy
3. Suosikki ulkoilureitti ja miksi?
Ani: Nuuksion metsät, koska siellä on niin paljon hajuja ja voi juoda raikasta vettä puhtaista lammikoista. Ja voi pulahtaa uimaankin samalla kertaa.
Aada: Pirttimäen ulkoilualue, koska siellä on vähemmän kiipeämistä ja hankalia puunjuuria. Myös kotoinen järvilenkki 4.2km on kivaa, kun lopuksi pääsee aina uimaan jos on kuuma ilma.
4. Mitä pelkäät?
Ani: Ukkosta ja muita kovia ääniä, :/
Aada: En mitään! Ehkä hieman uimista, koska siinä menee vettä korviin ja se ei ole kivaa.
5. Mitä inhoat?
Ani: Hampaiden harjausta
Aada: Kynsienleikkausta ja korvien putsaamista.
6. Autoilussa mukavaa?
Ani& Aada: No se, kun pääsee jonnekin perille!
7. Autoilussa epämukavaa?
Ani& Aada: Kuumuus!
8. lempi leikkisi?
Aada: Palloleikit
Ani: Noutoleikit ja uinti on ihanaa!
9. Parasmuistosi eläinlääkäri käynnistä?
Ani: Kun löydetty patti ei ollutkaan kasvain vaan tulehtunut haaveri, jota emäntä ei ollut huomannut. Oma vikanki, kun kuljen pusikoissa niin joku voi osua. :/
Aada: Kun sain namia!
10. Ikävinmuistosi eläinlääkäri käynnistä?
Aada: Rokotukset eivät ole kivoja.
Ani: Ultraääni tutkimus oli pelottavaa, kun epäiltiin minulla olevan kohtutulehdus.
11. Lempipuuhasi?
Ani: Uinti ja löhöily
Aada: Pahvien ja luiden nakertelu. Pihalla varjossa köllöttely on myös hauskaa.
12. Suosikki Tv.sarjasi?
Ani: En ymmärrä tv.stä mitään.Mikä se on?
Aada: Poliisikoira Rex, avara luonto ja hauskat kotivideot
Lukijoilta toivon palautetta kommentoi osioon, mitä piditte? Ehkä en montaa jaksa keksiä, mutta olkoon tuo nyt kokeilu.
Kesäbiisejä, (autossa soitettua matkamusiikkia)
Kesä on viimein saapunut tänne meillekin! Kesä menee monilla matkustaessa ja autossa istuen, joten matka taittuu mukavasti, kun on mukavaa kuunneltavaa. Matka taittuu joutuisasti, kun näitä kappaleita kuuntelee..
1. Lady Gaga: Alejandro/ Bad Romance
2. Milow: You don't know
3. Kate Ryan: Voyage Voyage/ Désenchatée
4. Pink: So What!
5. Leevi and the leavings: Unelmia ja toimisto hommia/ Teuvo maanteiden kuningas
6. Abba: Hasta Manana/ Gimme Gimme Gimme/ Dancing Queen
7. Alexander Rybak: Fairytaile
8. Pussycat dolls& A.R. Rahman: Jai- Ho!
9. The Baseballs: Last in Line/Hot´n cold
10. Modern Talking: You´re my heart you´re my soul
11.Aikakone: Tähtilaiva
12.Robbie Williams: Morning Sun
13.Mr. president: Coco Jamboo
14. Ricky Martin: Livin la vida loca
15. Paloma Faith. New York
16. Rasmus& Anette: October&Aipril
17.Guns'n'roses: Paradise City
18. Rihanna: Russian Roulette
19. Madonna: Like a Virgin
20. Michael Jackson: Thriller
Näillä biiseillä matkan teko kohteesta A, kohteeseen Ö taittuu mukavasti. Ollaan autossa kuunneltu myös avopuolison valitsemia biisejä jotka ovat ihan hyviä esim. Muse. Mukavaa matkantekoa kaikille! Ai niin, muistakaa pysähtyä välillä tauolle matkan aikana, ettei väsy liikaa ajaessa.
1. Lady Gaga: Alejandro/ Bad Romance
2. Milow: You don't know
3. Kate Ryan: Voyage Voyage/ Désenchatée
4. Pink: So What!
5. Leevi and the leavings: Unelmia ja toimisto hommia/ Teuvo maanteiden kuningas
6. Abba: Hasta Manana/ Gimme Gimme Gimme/ Dancing Queen
7. Alexander Rybak: Fairytaile
8. Pussycat dolls& A.R. Rahman: Jai- Ho!
9. The Baseballs: Last in Line/Hot´n cold
10. Modern Talking: You´re my heart you´re my soul
11.Aikakone: Tähtilaiva
12.Robbie Williams: Morning Sun
13.Mr. president: Coco Jamboo
14. Ricky Martin: Livin la vida loca
15. Paloma Faith. New York
16. Rasmus& Anette: October&Aipril
17.Guns'n'roses: Paradise City
18. Rihanna: Russian Roulette
19. Madonna: Like a Virgin
20. Michael Jackson: Thriller
Näillä biiseillä matkan teko kohteesta A, kohteeseen Ö taittuu mukavasti. Ollaan autossa kuunneltu myös avopuolison valitsemia biisejä jotka ovat ihan hyviä esim. Muse. Mukavaa matkantekoa kaikille! Ai niin, muistakaa pysähtyä välillä tauolle matkan aikana, ettei väsy liikaa ajaessa.
Musiikki kysely vol.1
Päätin aikani kuluksi täytellä tällaisen musiikkikyselyn, jonka sain sähköpostilla pariviikkoa sitten.
1. Biisi(t), jo(i)sta tulet surulliseksi?
Suojelusenkeli, koska tätä lauloi minun rakas vaarini kun olin pieni. Kappale herättää muistoja ja ikävän poismennyttä vaariani kohtaan. Ja toinen kappale on Smile. Tykkäsin Michael Jacksonin laulamasta Smile kappaleesta hyvin paljon. Nykyään kappale tuo surullisen tyhjän olon sillä popin kuningas on poissa. Helmut Lottikin on laulanut coverina kyseisen kappaleen, silti sama tyhjä fiilis täyttää mielen.
2. Ärysttävin biisi?
Antti Tuisku Juuret, käytännössä kaikki Antti Tuiskun kappaleet ärsyttävät.
3. Uusin bändi-ihastuksesi?
Käykö artistit? Milow, Kate Ryan,
4.Paras naislaulaja?
Onko valittava vain yksi?
Ulkomaalainen: Angelique Kidjo, Kate Ryan,
Kotimainen: Erin, Jonna Geagea, Johanna Kurkela, Suvi Teräsniska
5. Paras mieslaulaja?
Ulkomainen: Milow, Helmut Lotti
Kotimainen: en osaa sanoa...
6. Mitä kuuntelet, kun haluat rauhoittua?
Klassista musiikkia, kuten Mozart, Vivaldia tai Bachia.
7. Mitä kuuntelet, kun haluat saada energisen olon?
Kate Ryanin: Désenchantée, kappaleen kuulin ensimmäisen kerran Saksassa ollessani v.2002. Nimeä en tiennyt, mutta kiitos Spotifyn, nyt tiedän esittäjän!
8. Artisti, jota kuuntelet tällä hetkellä eniten?
Olisko Johanna Kurkela, hänen biisi Rakkauslaulu on soinut paljon radiossa. Radiota kuuntelen hyvin paljon, mutta Kate Ryan soi nykyisin, kun olen kotona tietokoneella.
9. Biisi, joka pistää ajattelemaan?
Ajattelemaan millä tavalla? Hyvällä vai pahalla? Hyvällä tavalla: Johanna Kurkela, rakkauslaulu Kauan sitten minussa aavistus jo sinusta Silloin tuntemattoman tunnen nyt ja tunnustan aivan ihana biisi. Ikävällä tavalla: ei sellaista ole. :)
10. Paras tyttöbändi?
No en pysty nimeämään kuin biisin, mikä on hyvä ja se on Jai- Ho pussycat dollsilta
11. Paras poikabändi?
Backstreet Boys, Take That...
12.Viimeisin kansalainvälinen suuri nimi, jonka näit livenä?
En ole käynyt maailman tähtien keikoilla..
13. Kuunteletko muun kielistä musiikkia kuin oman äidinkielesi? Mitä?
Kyllä tykkään Espanjan kielisistä lauluista, Italiankielisistä lauluista, jopa Kreikan kielisistä lauluista, vaikken siitä ymmärräkään mitään. Myös Ranskankielen biisit on kivoja, etenkin Kate Ryanin ja Celine Dionin tulkitsemina
.
14. Pahin keikkakokemuksesi?
Olen käynyt aika vähän keikoilla, mutta eräs muistuu mieleeni. Se oli joku hyväntekeväisyys konsertti joskus 2000-luvun alussa. Senaatintorille oli järjestetty tämä konsertti ja se oli ilmainen. Maarit Hurmerinta ja Maija Vilkkumaan lauluääni sai variksetkin tippumaan puusta.
15. Hauskin keikkamuistosi?
Aikuisiällä olen vähän käynyt keikoilla, mutta sanotaan nyt 90 luvulla olleet puhdas elämä lapselle konsertit. Ostamalla lipun konserttiin pystyi auttamaan lapsia. Toinen oli joskus vuonna 1997 kun messukeskukseen olin menossa katsomaan XL5 yhtyettä yksin. Siellä sain nimikirjoitukset kaikilta, paitsi Jamilta. Ja ikimuistoisen halauksen. Kolmas keikka liittyy myös noihin XL5 yhtyeen kulta-aikoihin. He olivat Stockmannilla pitämässä yhden kappaleen keikan ja jakamassa nimikirjoituksia. Olin silloisen kaverini kanssa parhaassa paikassa ja onnistuin nappaamaan Peteä sormesta. Samaan aikaan, kun muut fanit olivat litistämässä meitä kasan alimmaiseksi. Aikamoisen fani hysterian ko.bändi sai aikaan.
16. Surullisin keikkamuisto?
en osaa sanoa.
17.Jos olisit jokin soitin, mikä olisit?
Flygeli tai Haitari. Molemmat kalliita ja kauniita soittimia.
18. Mikä biisi kuvaa parhaiten tämänhetkistä fiilistä?
Mä, joka päivä töitä teen! en tiedä kenen esittäjä se oli, mutta se nyt ainakin tulee mieleen heti.
19. Tiedätkö kaikkien bändin jäsenten nimet, joita tällä hetkellä kuuntelet?
Kuuntelen paljon yksittäisiä artisteja, en niinkään bändejä paitsi Nightwish ja The Rasmus. Kyllä varmaan osaisin heidän nimet.
20.Pidätkö koskaan bändipaitoja?
En.
21. Laulatko suihkussa?
Joskus. Akustiikka toimii hyvin, mutta sitä on nykyisin niin väsynyt jo iltaisin, ettei jaksa enää suihkussa lauleskella. Ja aika harvoin käyn yksin suihkussa. :D
22. Jos käsikirjoittaisit musikaalin, kenen artistin biiseihin se perustuisi?
Ehkä Helmut Lottin biiseihin...
****
Hyvää alkanutta viikkoa!
1. Biisi(t), jo(i)sta tulet surulliseksi?
Suojelusenkeli, koska tätä lauloi minun rakas vaarini kun olin pieni. Kappale herättää muistoja ja ikävän poismennyttä vaariani kohtaan. Ja toinen kappale on Smile. Tykkäsin Michael Jacksonin laulamasta Smile kappaleesta hyvin paljon. Nykyään kappale tuo surullisen tyhjän olon sillä popin kuningas on poissa. Helmut Lottikin on laulanut coverina kyseisen kappaleen, silti sama tyhjä fiilis täyttää mielen.
2. Ärysttävin biisi?
Antti Tuisku Juuret, käytännössä kaikki Antti Tuiskun kappaleet ärsyttävät.
3. Uusin bändi-ihastuksesi?
Käykö artistit? Milow, Kate Ryan,
4.Paras naislaulaja?
Onko valittava vain yksi?
Ulkomaalainen: Angelique Kidjo, Kate Ryan,
Kotimainen: Erin, Jonna Geagea, Johanna Kurkela, Suvi Teräsniska
5. Paras mieslaulaja?
Ulkomainen: Milow, Helmut Lotti
Kotimainen: en osaa sanoa...
6. Mitä kuuntelet, kun haluat rauhoittua?
Klassista musiikkia, kuten Mozart, Vivaldia tai Bachia.
7. Mitä kuuntelet, kun haluat saada energisen olon?
Kate Ryanin: Désenchantée, kappaleen kuulin ensimmäisen kerran Saksassa ollessani v.2002. Nimeä en tiennyt, mutta kiitos Spotifyn, nyt tiedän esittäjän!
8. Artisti, jota kuuntelet tällä hetkellä eniten?
Olisko Johanna Kurkela, hänen biisi Rakkauslaulu on soinut paljon radiossa. Radiota kuuntelen hyvin paljon, mutta Kate Ryan soi nykyisin, kun olen kotona tietokoneella.
9. Biisi, joka pistää ajattelemaan?
Ajattelemaan millä tavalla? Hyvällä vai pahalla? Hyvällä tavalla: Johanna Kurkela, rakkauslaulu Kauan sitten minussa aavistus jo sinusta Silloin tuntemattoman tunnen nyt ja tunnustan aivan ihana biisi. Ikävällä tavalla: ei sellaista ole. :)
10. Paras tyttöbändi?
No en pysty nimeämään kuin biisin, mikä on hyvä ja se on Jai- Ho pussycat dollsilta
11. Paras poikabändi?
Backstreet Boys, Take That...
12.Viimeisin kansalainvälinen suuri nimi, jonka näit livenä?
En ole käynyt maailman tähtien keikoilla..
13. Kuunteletko muun kielistä musiikkia kuin oman äidinkielesi? Mitä?
Kyllä tykkään Espanjan kielisistä lauluista, Italiankielisistä lauluista, jopa Kreikan kielisistä lauluista, vaikken siitä ymmärräkään mitään. Myös Ranskankielen biisit on kivoja, etenkin Kate Ryanin ja Celine Dionin tulkitsemina
.
14. Pahin keikkakokemuksesi?
Olen käynyt aika vähän keikoilla, mutta eräs muistuu mieleeni. Se oli joku hyväntekeväisyys konsertti joskus 2000-luvun alussa. Senaatintorille oli järjestetty tämä konsertti ja se oli ilmainen. Maarit Hurmerinta ja Maija Vilkkumaan lauluääni sai variksetkin tippumaan puusta.
15. Hauskin keikkamuistosi?
Aikuisiällä olen vähän käynyt keikoilla, mutta sanotaan nyt 90 luvulla olleet puhdas elämä lapselle konsertit. Ostamalla lipun konserttiin pystyi auttamaan lapsia. Toinen oli joskus vuonna 1997 kun messukeskukseen olin menossa katsomaan XL5 yhtyettä yksin. Siellä sain nimikirjoitukset kaikilta, paitsi Jamilta. Ja ikimuistoisen halauksen. Kolmas keikka liittyy myös noihin XL5 yhtyeen kulta-aikoihin. He olivat Stockmannilla pitämässä yhden kappaleen keikan ja jakamassa nimikirjoituksia. Olin silloisen kaverini kanssa parhaassa paikassa ja onnistuin nappaamaan Peteä sormesta. Samaan aikaan, kun muut fanit olivat litistämässä meitä kasan alimmaiseksi. Aikamoisen fani hysterian ko.bändi sai aikaan.
16. Surullisin keikkamuisto?
en osaa sanoa.
17.Jos olisit jokin soitin, mikä olisit?
Flygeli tai Haitari. Molemmat kalliita ja kauniita soittimia.
18. Mikä biisi kuvaa parhaiten tämänhetkistä fiilistä?
Mä, joka päivä töitä teen! en tiedä kenen esittäjä se oli, mutta se nyt ainakin tulee mieleen heti.
19. Tiedätkö kaikkien bändin jäsenten nimet, joita tällä hetkellä kuuntelet?
Kuuntelen paljon yksittäisiä artisteja, en niinkään bändejä paitsi Nightwish ja The Rasmus. Kyllä varmaan osaisin heidän nimet.
20.Pidätkö koskaan bändipaitoja?
En.
21. Laulatko suihkussa?
Joskus. Akustiikka toimii hyvin, mutta sitä on nykyisin niin väsynyt jo iltaisin, ettei jaksa enää suihkussa lauleskella. Ja aika harvoin käyn yksin suihkussa. :D
22. Jos käsikirjoittaisit musikaalin, kenen artistin biiseihin se perustuisi?
Ehkä Helmut Lottin biiseihin...
****
Hyvää alkanutta viikkoa!
tiistai 6. heinäkuuta 2010
suunnatonta pohdintaa
Jokaisen eteen on tullut varmasti tilanteita, jossa on huomannut, ettei joku ihminen olekaan enää kivaa seuraa. Edessä on siis välien katkaisu tai ero. Sen voi tehdä tyylikkäästi ja kohteliaastikin. Mielestäni kohteliasta ei ole jättää kaveri tekstiviestillä, sähköpostilla tai kirjeitse. Minä itse syyllistyin tähän ollessani 16 vuotias, jolloin ei muutenkaan ajatukset ja järki olleet kovin vahvoja. Kellä teinillä niin olisi? Tänäpäivänä kuulen ja luen paljon tapauksia, jossa esim.potkuista työpaikalta kerrotaan raukkamaisesti tekstiviestillä tai sähköpostilla.
Mieleeni tulee eräs tuttuni, joka itse on esimietyössä hampurilaisravintolassa. Hän ei yksityiselämässä ikinä uskaltanut antaa palautetta kavereilleen niiden käytöksestä. Niinpä mieleeni on välillä herännyt epäilys millainen hän on esimiehenä. Hänen alaiset ovat varmasti jatkuvasti varpaillaan, stressaantuneita ja koittavat kaikintavoin mielistellä häntä. Koska millainen ihminen on yksityiselämässä ei voi kovin erilainen olla työelämässäkään. Hän ei varmastikaan sano alaisilleen, että nyt teit väärin, kuten ei koskaan kavereilleen sanonut. Hän vain kyttää ja tarkkailee tilannetta, sanomatta sanaakaan. Ja antaa potkut, kun ei alainen/kaveri älyä muuttaa käytöstään. Ja niistä potkuistakin hän varmasti ilmoittaa kirjallisesti, ei suullisesti ikinä.
Täytyy ihmetellä niitä ihmisiä, jotka pystyvät työskentelmään tällaisen ihmisen kanssa. Lienee paljon sairaslomia heillä kun ihmiset ovat niin paljon stressaantuneita.
Yksityiselämässä ainakin omalta kohdaltani tämän henkilön kanssa oli aika vaikeaa. Välillä oli hyviäkin hetkiä, jotka kesti kauan. Sitten seuraavana päivänä oli edessä ihan toinen ihminen ja pian oli sähköpostissa/puhelimessa/tai postiluukusta tippunut viesti, jossa haukkui pataluhaksi ja katkaisi välittömästi välit. Lienee sanomattakin selvää, että tällä henkilöllä on mahdotonta löytää elämäänsä kumppania, joka jaksaisi kokoajan olla varpaillaan ja pelätä koska muija jättää hänet siksi, että kahvikuppi on jäänyt pöydälle. Tai kengät on eteisessä väärässä järjestyksessä. Siis tietämättä ollenkaan mistä muija nyt on vetänyt herneet nenään. Tarinoita hän kirjoittaa usein samalla kaavalla mies yrittää epätoivoisesti iskeä naista, johon on ihastunut. Tosielämässä ei tarvi montaa virhettä tai hapanta naamaa näyttää kumppanille, kun katse alkaa siirtyä toisiin naisiin, jos vaikka löytyis joku normaalimpi. Tosielämässä miehet, eivät kauan jaksa piirittää naista, joka on aina kiukkuinen ja töykeä, kun heitä yrittää lähestyä.
Tosielämässä etenkin parisuhteessa tulee väistämättä riitoja, erimielisyyksiä ja aikoja, jolloin toinen ei vois vähempää kiinnostaa. Näissä tilanteissa hän todennäköisesti jättää miehen, koska ei kestä riitoja ja seuraavaksi itkee takaisin. Myös kaverisuhteissa tulee riitoja ja eripuraa mistä milloinkin. Kovin helposti en ole katkomassa välejä sen takia, että nyt oli riitaa. Annan asian rauhoittua ja koitan tehdä sovintoa. Hyvistä tyypeistä, kun kannattaa pitää kiinni.
Mielestäni jos tilanne on sellainen, että muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin katkaista välit, niin mielestäni on reilua antaa molemmille mahdollisuus selvittää asiat. Ja jutella asiat halki.
Tässä minulla on oma tarina, joka on ihan tosi. Erään miehen kanssa tiemme erkanivat, koska halusin eriasiaa, kuin tämä mies. Joten päätimme suhteen rauhallisesti jutellen ja puhuimme asiat selviksi. Tottakai ero satutti, mutta helpotti ylipääsemistä, kun tiesi, ettei mitään jäänyt sanomatta. Ja sai sen viimeisen halauksen.
Tämän naisen kanssa oli tarina ihan erilainen. Meille tuli iso riita. Hän katkaisi välit välittömästi sähköpostilla, ei antanut mahdollisuutta puhua asioita halki, selvittää asiat. Toipuminen kestää paljon kauemmin. Välillä tulee mieli ottaa yhteyttä ja kertoa mitä tunnen, välillä toivoisin henkilön katoavan maanpäältä. Joskus olen toivonut hänen löytävän miehen itselleen, joka sitten tuo omat opetukset kuvioihin. Saa sitä elämänkokemusta. Minusta hän ansaitsisi tulla jätetyksi yhtä törkeällä tavalla, kuin mitä hän on jättänyt monet kaverit. Kirjeitse/tekstiviestillä/ sähköpostilla, hyvin raukkamaisesti. Eikä mitään mahdollisuutta puhua asioita selviksi. Se kipu minkä se aiheuttaa, lyö maahan henkisesti. Asioita jää selvittämättä ja jää kaivelemaan mieltä.
Mieleeni tulee eräs tuttuni, joka itse on esimietyössä hampurilaisravintolassa. Hän ei yksityiselämässä ikinä uskaltanut antaa palautetta kavereilleen niiden käytöksestä. Niinpä mieleeni on välillä herännyt epäilys millainen hän on esimiehenä. Hänen alaiset ovat varmasti jatkuvasti varpaillaan, stressaantuneita ja koittavat kaikintavoin mielistellä häntä. Koska millainen ihminen on yksityiselämässä ei voi kovin erilainen olla työelämässäkään. Hän ei varmastikaan sano alaisilleen, että nyt teit väärin, kuten ei koskaan kavereilleen sanonut. Hän vain kyttää ja tarkkailee tilannetta, sanomatta sanaakaan. Ja antaa potkut, kun ei alainen/kaveri älyä muuttaa käytöstään. Ja niistä potkuistakin hän varmasti ilmoittaa kirjallisesti, ei suullisesti ikinä.
Täytyy ihmetellä niitä ihmisiä, jotka pystyvät työskentelmään tällaisen ihmisen kanssa. Lienee paljon sairaslomia heillä kun ihmiset ovat niin paljon stressaantuneita.
Yksityiselämässä ainakin omalta kohdaltani tämän henkilön kanssa oli aika vaikeaa. Välillä oli hyviäkin hetkiä, jotka kesti kauan. Sitten seuraavana päivänä oli edessä ihan toinen ihminen ja pian oli sähköpostissa/puhelimessa/tai postiluukusta tippunut viesti, jossa haukkui pataluhaksi ja katkaisi välittömästi välit. Lienee sanomattakin selvää, että tällä henkilöllä on mahdotonta löytää elämäänsä kumppania, joka jaksaisi kokoajan olla varpaillaan ja pelätä koska muija jättää hänet siksi, että kahvikuppi on jäänyt pöydälle. Tai kengät on eteisessä väärässä järjestyksessä. Siis tietämättä ollenkaan mistä muija nyt on vetänyt herneet nenään. Tarinoita hän kirjoittaa usein samalla kaavalla mies yrittää epätoivoisesti iskeä naista, johon on ihastunut. Tosielämässä ei tarvi montaa virhettä tai hapanta naamaa näyttää kumppanille, kun katse alkaa siirtyä toisiin naisiin, jos vaikka löytyis joku normaalimpi. Tosielämässä miehet, eivät kauan jaksa piirittää naista, joka on aina kiukkuinen ja töykeä, kun heitä yrittää lähestyä.
Tosielämässä etenkin parisuhteessa tulee väistämättä riitoja, erimielisyyksiä ja aikoja, jolloin toinen ei vois vähempää kiinnostaa. Näissä tilanteissa hän todennäköisesti jättää miehen, koska ei kestä riitoja ja seuraavaksi itkee takaisin. Myös kaverisuhteissa tulee riitoja ja eripuraa mistä milloinkin. Kovin helposti en ole katkomassa välejä sen takia, että nyt oli riitaa. Annan asian rauhoittua ja koitan tehdä sovintoa. Hyvistä tyypeistä, kun kannattaa pitää kiinni.
Mielestäni jos tilanne on sellainen, että muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin katkaista välit, niin mielestäni on reilua antaa molemmille mahdollisuus selvittää asiat. Ja jutella asiat halki.
Tässä minulla on oma tarina, joka on ihan tosi. Erään miehen kanssa tiemme erkanivat, koska halusin eriasiaa, kuin tämä mies. Joten päätimme suhteen rauhallisesti jutellen ja puhuimme asiat selviksi. Tottakai ero satutti, mutta helpotti ylipääsemistä, kun tiesi, ettei mitään jäänyt sanomatta. Ja sai sen viimeisen halauksen.
Tämän naisen kanssa oli tarina ihan erilainen. Meille tuli iso riita. Hän katkaisi välit välittömästi sähköpostilla, ei antanut mahdollisuutta puhua asioita halki, selvittää asiat. Toipuminen kestää paljon kauemmin. Välillä tulee mieli ottaa yhteyttä ja kertoa mitä tunnen, välillä toivoisin henkilön katoavan maanpäältä. Joskus olen toivonut hänen löytävän miehen itselleen, joka sitten tuo omat opetukset kuvioihin. Saa sitä elämänkokemusta. Minusta hän ansaitsisi tulla jätetyksi yhtä törkeällä tavalla, kuin mitä hän on jättänyt monet kaverit. Kirjeitse/tekstiviestillä/ sähköpostilla, hyvin raukkamaisesti. Eikä mitään mahdollisuutta puhua asioita selviksi. Se kipu minkä se aiheuttaa, lyö maahan henkisesti. Asioita jää selvittämättä ja jää kaivelemaan mieltä.
tiistai 29. kesäkuuta 2010
Me ollaan sankareita kaikki!
Voi että, tuli hyvä mieli pitkäksi aikaa. Juhannuksen aatonaattona olimme matkalla omien koirieni kanssa Nuuksion metsiin kävelemään. Matkalla sinne avopuolisoni joutui jarruttamaan, koska tiellä juoksi irrallaan koira. Aluksi jatkoimme matkaa, ajattelimme että omistaja on ihan koiran perässä. Mutta taustapeilistä näin, että koira lähti aluksi automme perään. Käskin pysäyttää auton ja vastaantulijatkin pysähtyivät, jotta irrallaan oleva koira ei jää autonalle. Koira oli rodultaan lyhytkarvainen saksanseisoja, metsästyskoirarotu siis ja varmasti rakas omistajilleen.
Avopuolison ihmetteli että mitä oikein aion, kun nousin autosta. Vastasin: Otan koiran kiinni.
Minulla oli oman koiran hihna kädessä ja lähdin koiran suuntaan. Vastaantulijat tiedustelivat minulta, että onko koira minun. Ikäväkseni ja onnekseni jouduin toteamaan, että ei ollut. Sillä jos se olisi ollut minun, olisin saanut kuulla kunniani, sillä irrallaan oleva koira on vaaraksi liikenteelle, mutta myös omistaja on korvausvelvollinen, jos irrallaan oleva koira vahingoittaa autoja.
Eräs nuoripari oli myös pysähtynyt ja koira oli heidän luonaan. Huusin heille kysyäkseni olikoi koira heidän, jotta en turhaan kävele sinne asti. Vastaus oli Ei. Menin kyykkyyn ja innokas koira juoksi hetkessä luokseni. Sain koiralle laitettua oman koiran hihnan, jotta minun on helpompi sitä pidellä. Koiralla oli vain pieni heijastinpanta, joka oli tarralla kiinni, joten koira olisi hyvin päässyt siitä irti jos olisi halunnut. Mies, kenen luona koira oli ollut moikkaamassa tuli luokseni, sillä huomasin pannassa olevan puhelinnumero. Mies soitti siihen ja huolestunut omistaja oli huojentunut kun kuuli, että koira on otettu kiinni ja on kunnossa.
Koira oli juossut pitkänkin matkan sillä omistajilla kesti ainakin 20 minuttia tulla paikalle, josta löysimme koiran. Koiraa kun en voinut oman auton kyytiin ottaa ja mielestäni se oli omistajan tehtävä tulla se hakemaan.
Odottelimme Nuuksion ratsastuskeskukselle vievässä risteyksessä.
Minua nauratti, koira veti aivan tuhottoman paljon sinne kävellessäni, jotta emme ihan tiellä seiso, jossa liikkui autoja, jotkut tosi kovaakin.
Siinä sitten odoteltiin ja arvailtiin autoja, ketkä kääntyivät meidän suuntaan, että joko omistaja oli löytytynyt..
Tovin kuluttua tuli harmaa maastoauto jossa oli kaksi muuta samanrotuista koiraa autontakaosassa. Päättelimme, että eksynyt koira oli heidän, koska myös omistaja tunnisti koiransa. Ja koira omistajansa. Kovasti omistaja kiitteli ja hämmästyi, kun koira oli antanut ottaa kiinni. Ehkä koira huomasi minun olevan ystävällinen ja olihan minullakin koiria. Omien koirien haju vaatteissani, varmasti herätti koiran uteliaisuuden.
Tästä minulle jäi niin hyvä mieli, että hymyilin kuin hangon keksi.
Rakastan koiria ylikaiken ja mennessäni katsomaan koiraa pelkäsin jo hetken, että myöhästyin. Nuorenparin auto oli pysähtynyt sinne ja laittanut hätävilkut päälle. Luulin jo hetken, että koira oli jo jäänyt autonalle. Onneksi ei ollut jäänyt.
Kiitos sille miehelle, joka ehti jarruttaa ettei ajanut koiran päälle. Ja kiitos niille autoilijoille, jotka kerrankin noudattivat nopeusrajoituksia. Koira meinaan tuli tielle todella yllättävästä paikasta, heti jyrkän mutkan jälkeen.
Koira on nyt omistajiensa hoteissa ja toivottavast voi hyvin. Eikä enää lähde seikkailemaan ilman omistajaansa.
Avopuolison ihmetteli että mitä oikein aion, kun nousin autosta. Vastasin: Otan koiran kiinni.
Minulla oli oman koiran hihna kädessä ja lähdin koiran suuntaan. Vastaantulijat tiedustelivat minulta, että onko koira minun. Ikäväkseni ja onnekseni jouduin toteamaan, että ei ollut. Sillä jos se olisi ollut minun, olisin saanut kuulla kunniani, sillä irrallaan oleva koira on vaaraksi liikenteelle, mutta myös omistaja on korvausvelvollinen, jos irrallaan oleva koira vahingoittaa autoja.
Eräs nuoripari oli myös pysähtynyt ja koira oli heidän luonaan. Huusin heille kysyäkseni olikoi koira heidän, jotta en turhaan kävele sinne asti. Vastaus oli Ei. Menin kyykkyyn ja innokas koira juoksi hetkessä luokseni. Sain koiralle laitettua oman koiran hihnan, jotta minun on helpompi sitä pidellä. Koiralla oli vain pieni heijastinpanta, joka oli tarralla kiinni, joten koira olisi hyvin päässyt siitä irti jos olisi halunnut. Mies, kenen luona koira oli ollut moikkaamassa tuli luokseni, sillä huomasin pannassa olevan puhelinnumero. Mies soitti siihen ja huolestunut omistaja oli huojentunut kun kuuli, että koira on otettu kiinni ja on kunnossa.
Koira oli juossut pitkänkin matkan sillä omistajilla kesti ainakin 20 minuttia tulla paikalle, josta löysimme koiran. Koiraa kun en voinut oman auton kyytiin ottaa ja mielestäni se oli omistajan tehtävä tulla se hakemaan.
Odottelimme Nuuksion ratsastuskeskukselle vievässä risteyksessä.
Minua nauratti, koira veti aivan tuhottoman paljon sinne kävellessäni, jotta emme ihan tiellä seiso, jossa liikkui autoja, jotkut tosi kovaakin.
Siinä sitten odoteltiin ja arvailtiin autoja, ketkä kääntyivät meidän suuntaan, että joko omistaja oli löytytynyt..
Tovin kuluttua tuli harmaa maastoauto jossa oli kaksi muuta samanrotuista koiraa autontakaosassa. Päättelimme, että eksynyt koira oli heidän, koska myös omistaja tunnisti koiransa. Ja koira omistajansa. Kovasti omistaja kiitteli ja hämmästyi, kun koira oli antanut ottaa kiinni. Ehkä koira huomasi minun olevan ystävällinen ja olihan minullakin koiria. Omien koirien haju vaatteissani, varmasti herätti koiran uteliaisuuden.
Tästä minulle jäi niin hyvä mieli, että hymyilin kuin hangon keksi.
Rakastan koiria ylikaiken ja mennessäni katsomaan koiraa pelkäsin jo hetken, että myöhästyin. Nuorenparin auto oli pysähtynyt sinne ja laittanut hätävilkut päälle. Luulin jo hetken, että koira oli jo jäänyt autonalle. Onneksi ei ollut jäänyt.
Kiitos sille miehelle, joka ehti jarruttaa ettei ajanut koiran päälle. Ja kiitos niille autoilijoille, jotka kerrankin noudattivat nopeusrajoituksia. Koira meinaan tuli tielle todella yllättävästä paikasta, heti jyrkän mutkan jälkeen.
Koira on nyt omistajiensa hoteissa ja toivottavast voi hyvin. Eikä enää lähde seikkailemaan ilman omistajaansa.
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Tulipalojen viikonloppu
Surullista luettavaa Iltalehden sivuilla, jossa Espoon niipperissä syttyi tulipalo sunnuntai-iltana. Kukaan ei loukkaantunut palossa ja rohkea mummokin, välttyi vahingoilta vaikka pelasti lapset palosta.
Myös Vihdissä sattui tulipalo sunnuntai- iltana tulipalo, jossa äiti ja kolme tytärtä joutuivat lähtemään liekkejä pakoon. Ensimmäisessä tulipalossa syttymissyyksi epäillään vaatteiden syttymistä tuleen, koska olivat kuivumassa saunassa.
Tätä ei näköjää painoteta liikaa, sillä usein lukee palojen alkaneet siitä, että vaatteita kuivatetaan saunassa tai tupakoidaan sängyssä! Mielestäni ihmisten piittaamattomuus kostautunee tälläisissa tilanteissa. Kumpikaan tulipalo ei tälläkertaa vaatinut ihmishenkiä, mutta omaisuus tuhoutui. Saunapalo Espoon Niipperissä ja omakotitalon palo Vihdissä tärveli asunnot lähes asumiskelvottomiksi. Vihdissä säästyi vain talon alin kerros.
Mikä saa ihmiset edelleen kuivattamaan pyykkejä saunassa, vaikka jokaisen pitäisi tietää ainakin se, että vakuutukset eivät korvaa tulipaloa, mikäli vaatteita on kuivatettu saunassa. Vihdissä palon syttymissyytä ei tiedetä poliisi tutkii asiaa, mutta epäilen tässäkin olleen huonosti sammutettu savuke halkopinon lähellä. Vaikka viikonloppuna satoi vettä paljon voi kuollut heinä syttyä silti helposti palamaan.
Ilkivallan takia junat myöhästelevät pääradoilla vielä pitkään. Mielestäni tällaisessa tapauksessa pitäisi teinipoikien maksaa itse aiheuttamansa kulut. Kyllä sitten harmittaisi kun on 17-vuotiaasta asti kaikki ulosotossa ja maksuhäiriö merkintä, koska nuorena tuli hölmöiltyä. Nyt tähän joku sanoo, että ei voi rangaista nuorta tästä, koska hän teki väärin ja ei läpäläpä... Aina löytyy näitä päähän paijaajia, joiden mielestä ei saa kovasti rangaista. Mielestäni tällaisessa tapauksessa pitäisi ehdottomasti pistää pojat maksamaan aiheuttamansa vahingot. Kyllä sitten oppisivat ja opettaisi omalle jälkikasvulleen mikä on viisasta ja mikä ei.
Olen minäkin asioita joutunut opettelemaan kantapään kautta. En koe saaneeni traumoja siitä, että lapsuudessani sain selkää, kotiarestia, tukkapöllyä ja välillä ihan avokämmenestäkin. On tullut aikoinaan maistettua remmiäkin. Ja kyllä lasten ruumiillinen kuritus oli jo silloin kielletty, mutta välillä äitipuoleltani meni hermo.
On asioita joita vanhempani eivät tiedä minun tehneeni, enkä siitä heille aio kertoakkaan, mutta niistä seikkailuista tuli itse opittua, kun huomasimme miten vaarallista se oikeasti on. Kaikilla ei hoksottimet pelaa yhtä hyvin ja nyt aikuisena sitä miettii miten tyhmän rohkea sitä oli.
Mutta ei minulle tullut mieleenikään sytytellä tulipaloja, pahoinpidellä mummoja kadulla, varastaa kaupasta tai muuta vahinkoa tehdä ympäristölle. Toista se on nykyään!
Nykyään se on muotia hakata ohikulkijat sairaalakuntoon tai isommat tytöt pahoinpitelee pikkutyttöjä siksi, että pikkutyttö ei anna karkkia tai lainaa puhelintaan. Sairasta touhua!
En itse ole mikään eläkeläinen vielä pitkiin aikoihin ja ihmettelen kovasti nykyteinien touhuja. Ja miksei näitä ongelmakakaroita saada kuriin edes jossain jenkkileirillä? Joskus tuli mtv3.lta 45min dokumentti, jossa käsiteltiin aihetta. Siinä oli vanhemmat lähettäneet kauhukakaransa kasvatusleirille, jossa sitten ammattilaiset laittavat näitä teinikakaroita kuriin. Näitä leirejä pitäisi sitten perustaa 2000 kappaletta lisää ja lähettää ensimmäisestä vakavasta rikkeestä sinne opettelemaan käyttäytyistä ja käytöstapoja.
Ja kyllä mielestäni näiden pullamössöteinien vanhemmat voisivat katsoa peiliin. Lapsille rajat ja kuri. Kuri ja väkivalta ei ole samajuttu! Aivan sairasta touhua nykyään!
Myös Vihdissä sattui tulipalo sunnuntai- iltana tulipalo, jossa äiti ja kolme tytärtä joutuivat lähtemään liekkejä pakoon. Ensimmäisessä tulipalossa syttymissyyksi epäillään vaatteiden syttymistä tuleen, koska olivat kuivumassa saunassa.
Tätä ei näköjää painoteta liikaa, sillä usein lukee palojen alkaneet siitä, että vaatteita kuivatetaan saunassa tai tupakoidaan sängyssä! Mielestäni ihmisten piittaamattomuus kostautunee tälläisissa tilanteissa. Kumpikaan tulipalo ei tälläkertaa vaatinut ihmishenkiä, mutta omaisuus tuhoutui. Saunapalo Espoon Niipperissä ja omakotitalon palo Vihdissä tärveli asunnot lähes asumiskelvottomiksi. Vihdissä säästyi vain talon alin kerros.
Mikä saa ihmiset edelleen kuivattamaan pyykkejä saunassa, vaikka jokaisen pitäisi tietää ainakin se, että vakuutukset eivät korvaa tulipaloa, mikäli vaatteita on kuivatettu saunassa. Vihdissä palon syttymissyytä ei tiedetä poliisi tutkii asiaa, mutta epäilen tässäkin olleen huonosti sammutettu savuke halkopinon lähellä. Vaikka viikonloppuna satoi vettä paljon voi kuollut heinä syttyä silti helposti palamaan.
Ilkivallan takia junat myöhästelevät pääradoilla vielä pitkään. Mielestäni tällaisessa tapauksessa pitäisi teinipoikien maksaa itse aiheuttamansa kulut. Kyllä sitten harmittaisi kun on 17-vuotiaasta asti kaikki ulosotossa ja maksuhäiriö merkintä, koska nuorena tuli hölmöiltyä. Nyt tähän joku sanoo, että ei voi rangaista nuorta tästä, koska hän teki väärin ja ei läpäläpä... Aina löytyy näitä päähän paijaajia, joiden mielestä ei saa kovasti rangaista. Mielestäni tällaisessa tapauksessa pitäisi ehdottomasti pistää pojat maksamaan aiheuttamansa vahingot. Kyllä sitten oppisivat ja opettaisi omalle jälkikasvulleen mikä on viisasta ja mikä ei.
Olen minäkin asioita joutunut opettelemaan kantapään kautta. En koe saaneeni traumoja siitä, että lapsuudessani sain selkää, kotiarestia, tukkapöllyä ja välillä ihan avokämmenestäkin. On tullut aikoinaan maistettua remmiäkin. Ja kyllä lasten ruumiillinen kuritus oli jo silloin kielletty, mutta välillä äitipuoleltani meni hermo.
On asioita joita vanhempani eivät tiedä minun tehneeni, enkä siitä heille aio kertoakkaan, mutta niistä seikkailuista tuli itse opittua, kun huomasimme miten vaarallista se oikeasti on. Kaikilla ei hoksottimet pelaa yhtä hyvin ja nyt aikuisena sitä miettii miten tyhmän rohkea sitä oli.
Mutta ei minulle tullut mieleenikään sytytellä tulipaloja, pahoinpidellä mummoja kadulla, varastaa kaupasta tai muuta vahinkoa tehdä ympäristölle. Toista se on nykyään!
Nykyään se on muotia hakata ohikulkijat sairaalakuntoon tai isommat tytöt pahoinpitelee pikkutyttöjä siksi, että pikkutyttö ei anna karkkia tai lainaa puhelintaan. Sairasta touhua!
En itse ole mikään eläkeläinen vielä pitkiin aikoihin ja ihmettelen kovasti nykyteinien touhuja. Ja miksei näitä ongelmakakaroita saada kuriin edes jossain jenkkileirillä? Joskus tuli mtv3.lta 45min dokumentti, jossa käsiteltiin aihetta. Siinä oli vanhemmat lähettäneet kauhukakaransa kasvatusleirille, jossa sitten ammattilaiset laittavat näitä teinikakaroita kuriin. Näitä leirejä pitäisi sitten perustaa 2000 kappaletta lisää ja lähettää ensimmäisestä vakavasta rikkeestä sinne opettelemaan käyttäytyistä ja käytöstapoja.
Ja kyllä mielestäni näiden pullamössöteinien vanhemmat voisivat katsoa peiliin. Lapsille rajat ja kuri. Kuri ja väkivalta ei ole samajuttu! Aivan sairasta touhua nykyään!
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Vapaapäivä
Aurinko paistoi eilen kauniisti, kun heräsin viimein. Kello oli puoli 11.ta ja avopuolisoni jo tovin ehtinyt ahertaa työpaikallaan. Keitin kahvia ja menin tietokoneelle hetkeksi aikaa juttelemaan avopuolisoni kanssa messengerin välityksellä. Tuntui hyvältä, tunsin olevani vapaa sillä erosin facebookista hyvin mielin. En jäänyt kaipaamaan lukemattomia pelejä, testejä, ja roskapostia joita ihmiset postittivat seinälleni. Ihmisistä tuli laiskoja ja viettivät enemmän ja enemmän aikaa facebookissa. Minulle riitti.
Join kahvin loppuun ja menin pukemaan päälle. Aurinko lämmitti niin houkuttelevasti,että rullasin asuntoni matot ja hain varastosta yhden lisää. Menin mattojen pesupaikalle ja meiltä sinne kävelee 2 minutissa. Sinne saavuttuani, paikalla oli jo kaksi muuta innokasta matonkuuraajaa. Minäkin aloin pestä mattoja aloittaen pienimmästä ja viimeisenä kaikkein likaisimman maton. Kaikenkaikkiaan pesin mattoja 3 tuntia ja olokin oli sen mukainen. Ahkerasti nostelin painavia märkiä mattoja ja nostin kuivumaan. Onneksi käytössä oli mattojen mankeli, jolla sai rullattua ylimääräiset vedet aika hienosti pois. Mattojen pesun jälkeen menin vaihtamaan kuivat vaatteet, sillä minä onnistun kastelemaan itseni aina ihan märäksi.
Hetken aikaa pidin taukoa ja sain kunnon siivousvimman.
Illalla selässä tuntui, että olin nostellut painavia mattoja ja joutunut tovin olemaan kumarassa. Selkä muuttui jäykäksi ja meni jumiin. Omistan aika herkän selän ja se menee jumiin hetkessä jos kumartelee liikaa tai viettää aikaa paljon kumarassa.
Iltapäivällä avopuolisoni tuli kotiin hän oli ostanut vesimelonia ja mansikoita, palkinnoksi ahkeroinnistani. Se oli ihanaa. Hän oli ilahtunut siivoamisestani ja sai palata siistiin kotiin. Kaikenkukkuraksi olin vielä ehtinyt saada ruoan valmiiksi, joten en tiedä parempaa tapaa hemmotella rakastani.
Jalkapalloa tuli illalla telkkarista, jota myös minä seurasin toisella korvalla kuunnellen.
Yöllä uni maistui ja aamulla olin pirteä.
Olen yrittänyt puuhastella paljon nyt viimeaikoina ja olen huomannut sen tuottavan tulosta. Enää ei kovin paljon ikävät asiat pyöri mielessäni ja olo on piristynyt.
Join kahvin loppuun ja menin pukemaan päälle. Aurinko lämmitti niin houkuttelevasti,että rullasin asuntoni matot ja hain varastosta yhden lisää. Menin mattojen pesupaikalle ja meiltä sinne kävelee 2 minutissa. Sinne saavuttuani, paikalla oli jo kaksi muuta innokasta matonkuuraajaa. Minäkin aloin pestä mattoja aloittaen pienimmästä ja viimeisenä kaikkein likaisimman maton. Kaikenkaikkiaan pesin mattoja 3 tuntia ja olokin oli sen mukainen. Ahkerasti nostelin painavia märkiä mattoja ja nostin kuivumaan. Onneksi käytössä oli mattojen mankeli, jolla sai rullattua ylimääräiset vedet aika hienosti pois. Mattojen pesun jälkeen menin vaihtamaan kuivat vaatteet, sillä minä onnistun kastelemaan itseni aina ihan märäksi.
Hetken aikaa pidin taukoa ja sain kunnon siivousvimman.
Illalla selässä tuntui, että olin nostellut painavia mattoja ja joutunut tovin olemaan kumarassa. Selkä muuttui jäykäksi ja meni jumiin. Omistan aika herkän selän ja se menee jumiin hetkessä jos kumartelee liikaa tai viettää aikaa paljon kumarassa.
Iltapäivällä avopuolisoni tuli kotiin hän oli ostanut vesimelonia ja mansikoita, palkinnoksi ahkeroinnistani. Se oli ihanaa. Hän oli ilahtunut siivoamisestani ja sai palata siistiin kotiin. Kaikenkukkuraksi olin vielä ehtinyt saada ruoan valmiiksi, joten en tiedä parempaa tapaa hemmotella rakastani.
Jalkapalloa tuli illalla telkkarista, jota myös minä seurasin toisella korvalla kuunnellen.
Yöllä uni maistui ja aamulla olin pirteä.
Olen yrittänyt puuhastella paljon nyt viimeaikoina ja olen huomannut sen tuottavan tulosta. Enää ei kovin paljon ikävät asiat pyöri mielessäni ja olo on piristynyt.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Jotain ihan muuta
Ikävien sattumusten jälkeen useimmat meistä kaipaavat tekemistä. Muuta tekemistä, jotta ikävä asia ei pyöri kokoajan mielessä ja siten, auttaa toipumaan.
Minulle keskenmeno oli hyvin lamaannuttava tapahtuma. Olo tuntui hetkessä tyhjältä, yksinäiseltä ja aivan hylätyltä olennolta. Onneksi minulla on rakas avopuolisoni tukena, sillä menetys koskee myös häntä. Paripäivää makasin kotona sängynpohjalla, välillä itkin, välillä nukuin. Uni maistui kokoajan, mitä enemmän nukuin sitä enemmän väsytti. Fyysiset kivut alkoivat hellittää vähitellen, välillä tuntuu pientä kipuilua ja vuotokin on rauhoittunut. Nyt sitä tulee hyvin niukasti, mutta minua pelottaa jos se yltyy uudelleen. Elättelen myös toiveita, että seur. kuukkareiden tullessa loput raskausmateriaali tulee ulos.
Palasin töihin tänään, koska tuntui että pää hajoaa kotona ollessa. Avopuolisoni oli töissä, joten olin aivan yksin kotona murehtimassa menetystä. Järjellä ajateltuna en ole syyllinen keskenmenoon mitenkään, mutta silti itsesyytökset olivat mielessäni. Myös järjellä ajattelin, että sikiö ei kehittynyt kunnolla ja luonto päätti, että se ei synny. Silti se tuntuu pahalta, koska olin niin pitkään kärsinyt vauvakuumeesta. Olin työntänyt vauvakuumeeni taka-alalle kovan työntuloksena ja yhtä-äkkiä olinkin raskaana! Raskaana rakkaalle miehelleni. Ja yhtänopeasti olin taas, yksin minä.
Kaiken sattuneen jälkeen myös minä kaipaan tekemistä paljon. Yritän keksiä uusia harrastuksia ja puuhaa, jotta saan muuta ajattelemista. Palasin töihinkin, jotta arjesta saa taas nopeasti kiinni ja aika kuluu siten nopeammin. Kun aikaa kuluu nopeammin myös haavat arpeutuu ja parantuu. Näin yritän ajatella. Tietenkään en varmaan koskaan unohda viime lauantain kauhunhetkiä, kun keskenmeno yltyi. Ja sille ei ollut mitään tehtävissä, vaikka olisinkin mennyt sairaalaan ihan itse. Lauantaina menin kuitenkin varmistamaan tapahtuman ja se rauhoitti, kun en enää ollut epätietoisuudessa.
Aloitan zumbailun uudelleen, koska raskaus väsytti niin tuhottoman paljon, etten kertakaikkiaan jaksanut enää töiden jälkeen raahautua paikalle. Lisäksi jokin vaisto sanoi ottamaan rauhallisesti. Mietin jo hetki tulevaa vauvan kanssa. Mietin, että synnytyksen jälkeen, kun paikat eivät enää ole kipeitä ostan kuntosali kortin. No vauvaa ei enää ole tulossa, joten päätin ostaa salikortin ja aloittaa uuden harrastuksen. Voisin siitä sitten enemmän kirjoitella tänne, ehkä jos intoa ja jaksamista riittää.
Minulle keskenmeno oli hyvin lamaannuttava tapahtuma. Olo tuntui hetkessä tyhjältä, yksinäiseltä ja aivan hylätyltä olennolta. Onneksi minulla on rakas avopuolisoni tukena, sillä menetys koskee myös häntä. Paripäivää makasin kotona sängynpohjalla, välillä itkin, välillä nukuin. Uni maistui kokoajan, mitä enemmän nukuin sitä enemmän väsytti. Fyysiset kivut alkoivat hellittää vähitellen, välillä tuntuu pientä kipuilua ja vuotokin on rauhoittunut. Nyt sitä tulee hyvin niukasti, mutta minua pelottaa jos se yltyy uudelleen. Elättelen myös toiveita, että seur. kuukkareiden tullessa loput raskausmateriaali tulee ulos.
Palasin töihin tänään, koska tuntui että pää hajoaa kotona ollessa. Avopuolisoni oli töissä, joten olin aivan yksin kotona murehtimassa menetystä. Järjellä ajateltuna en ole syyllinen keskenmenoon mitenkään, mutta silti itsesyytökset olivat mielessäni. Myös järjellä ajattelin, että sikiö ei kehittynyt kunnolla ja luonto päätti, että se ei synny. Silti se tuntuu pahalta, koska olin niin pitkään kärsinyt vauvakuumeesta. Olin työntänyt vauvakuumeeni taka-alalle kovan työntuloksena ja yhtä-äkkiä olinkin raskaana! Raskaana rakkaalle miehelleni. Ja yhtänopeasti olin taas, yksin minä.
Kaiken sattuneen jälkeen myös minä kaipaan tekemistä paljon. Yritän keksiä uusia harrastuksia ja puuhaa, jotta saan muuta ajattelemista. Palasin töihinkin, jotta arjesta saa taas nopeasti kiinni ja aika kuluu siten nopeammin. Kun aikaa kuluu nopeammin myös haavat arpeutuu ja parantuu. Näin yritän ajatella. Tietenkään en varmaan koskaan unohda viime lauantain kauhunhetkiä, kun keskenmeno yltyi. Ja sille ei ollut mitään tehtävissä, vaikka olisinkin mennyt sairaalaan ihan itse. Lauantaina menin kuitenkin varmistamaan tapahtuman ja se rauhoitti, kun en enää ollut epätietoisuudessa.
Aloitan zumbailun uudelleen, koska raskaus väsytti niin tuhottoman paljon, etten kertakaikkiaan jaksanut enää töiden jälkeen raahautua paikalle. Lisäksi jokin vaisto sanoi ottamaan rauhallisesti. Mietin jo hetki tulevaa vauvan kanssa. Mietin, että synnytyksen jälkeen, kun paikat eivät enää ole kipeitä ostan kuntosali kortin. No vauvaa ei enää ole tulossa, joten päätin ostaa salikortin ja aloittaa uuden harrastuksen. Voisin siitä sitten enemmän kirjoitella tänne, ehkä jos intoa ja jaksamista riittää.
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Hyvästi
Hiljaa hiipui sydämesi äänet,
pois hiivit hiljaa, vain
muisto sinusta jäi.
Pian suljit silmäsi, et tuntenut kipua
etkä pelkoa.
Kyynel virta putoaa poskilleni, kun sinua
mä muistelen.
Tyhjyyden tunne täyttää minut
kun sinua ei enää ole.
Lepää rauhassa pikkuinen, äläkä pelkää..
Haaste 170
pois hiivit hiljaa, vain
muisto sinusta jäi.
Pian suljit silmäsi, et tuntenut kipua
etkä pelkoa.
Kyynel virta putoaa poskilleni, kun sinua
mä muistelen.
Tyhjyyden tunne täyttää minut
kun sinua ei enää ole.
Lepää rauhassa pikkuinen, äläkä pelkää..
Haaste 170
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Niin vain kävi
että tällä kertaa minusta ei tule äitiä.
Olin asiasta ensin hyvin pelästynyt, sitten innoissani. Olin raskaana! Kaiken ikävien kokemusten jälkeen minulla oli kivojen asioiden putki. Jopa epäilin sitä, että voiko näin tapahtua minulle?
Lopulta renotuduin ja aloin nauttia ajatuksesta äitinä olemisesta. Mietin jo pienokaiselle nimet valmiiksi.
Eilen kaikki muuttui. Aloin kärsiä vatsakivuista joista olin lukenut, että voi olla alkuraskaudesta. Sitten alkoi pientä veristä vuotoa, joka yltyi iltaa kohti. Soitin sairaalaan kysyäkseni että onko jotain vialla. Ensimmäinen vastasi tylyst ja nopeasti että tarkkaile tilannetta! Soitin kauppareissun jälkeen, kun vuoto vain lisääntyi ja olo oli kuin kuukautisten aikaan. Vatsaan sattui ja vuotoa. Soitin uudelleen Jorviin ja kerroin eri henkilölle. Hän kysyi lääkäriltä neuvoa ja pyydettiin taas odottamaan ja hän antoi kaksi numeroa mistä saa kiinni, jos tilanne muutttuu. Tilanne muuttui yöllä kun veren seassa oli hyytymiä. Kolmas henkilö jorvista vastasi, kun soitin aamu 4 aikaan sinne vielä, toivossa että pääsen sairaalaan. Mitään ei ollut tehtävissä sanottiin, että kyllä se keskenmenolta kuulostaa, eikä sitä voi estää jos on tullakseen.
No tälläkertaa minusta ei tule äitiä, vielä. Sain aikalisän ja ehkä vauvalla oli jotain vialla, että luontopäätti että se ei synny? Ehdin enemmän säästää pienokaiselle.
Nyt elän päivän kerrallaan ja ehkä vielä aurinko hymyilee mulle vielä.
Olin asiasta ensin hyvin pelästynyt, sitten innoissani. Olin raskaana! Kaiken ikävien kokemusten jälkeen minulla oli kivojen asioiden putki. Jopa epäilin sitä, että voiko näin tapahtua minulle?
Lopulta renotuduin ja aloin nauttia ajatuksesta äitinä olemisesta. Mietin jo pienokaiselle nimet valmiiksi.
Eilen kaikki muuttui. Aloin kärsiä vatsakivuista joista olin lukenut, että voi olla alkuraskaudesta. Sitten alkoi pientä veristä vuotoa, joka yltyi iltaa kohti. Soitin sairaalaan kysyäkseni että onko jotain vialla. Ensimmäinen vastasi tylyst ja nopeasti että tarkkaile tilannetta! Soitin kauppareissun jälkeen, kun vuoto vain lisääntyi ja olo oli kuin kuukautisten aikaan. Vatsaan sattui ja vuotoa. Soitin uudelleen Jorviin ja kerroin eri henkilölle. Hän kysyi lääkäriltä neuvoa ja pyydettiin taas odottamaan ja hän antoi kaksi numeroa mistä saa kiinni, jos tilanne muutttuu. Tilanne muuttui yöllä kun veren seassa oli hyytymiä. Kolmas henkilö jorvista vastasi, kun soitin aamu 4 aikaan sinne vielä, toivossa että pääsen sairaalaan. Mitään ei ollut tehtävissä sanottiin, että kyllä se keskenmenolta kuulostaa, eikä sitä voi estää jos on tullakseen.
No tälläkertaa minusta ei tule äitiä, vielä. Sain aikalisän ja ehkä vauvalla oli jotain vialla, että luontopäätti että se ei synny? Ehdin enemmän säästää pienokaiselle.
Nyt elän päivän kerrallaan ja ehkä vielä aurinko hymyilee mulle vielä.
torstai 10. kesäkuuta 2010
salaisuus...
Tekisi mieli jo kertoa, mutta maltan vielä mieleni. Ehkä ensiviikolla on aika paljastaa salaisuus, mutta ei siis vielä. Eilen juttelin esimieheni kanssa aika vakavasta aiheesta nimittäin työpaikka kiusaamisesta, jonka kohteeksi olen ensikertaa elämässäni joutunut. Tuntui hyvältä purkaa se taakka esimiehelle ja ensikertaa pitkästä aikaa nukuin hyvin viimeyönä, vaikka töihin piti tulla. Tiedän, että nyt en enää ole yksin sen asian kanssa vaan asialle tehdään jotain. Ja siihen puututaan todella tiukasti.
Minulla on todella inhottava kollega, joka kuvittelee olevansa esimieheni ja käyttäytyykin sen mukaisesti. Inhottavaa ja sättii jos en hänen mielestä tee asioita niinkuin pitää. Työkohteessani on töitä käytännössä vähän kahdelle, mutta asiakas maksaa siitä, että meitä on kaksi tässä respassa.
Esimiehellenikin selitin mitä kaikea teen tässä päivän aikana ja mielestäni teen hyvin työt, ne mitkä mulle kuuluu. Lisäksi olen ajoissa aina, toisin kuin hän. Hän tulee jokapäivä myöhässä ja ei hän mitään ilmoitusta tee työnantajalle että on pariminuttia myöhässä. Sinänsä pieni aika myöhästyä, muttakun tämä on päivittäistä. Kuukaudessa se tekee paljon ja vuodessa vieläkin enemmän. Hän onneksi jää pian kesälomalle, mutta jännittyneenä odotan kuka tulee häntä tuuraamaan. Toivottavasti joku fiksu ja mukava tyyppi.
Salaisuudestani tietää osa mun läheisistä, mutta ei vieläkään ne tärkeimmät. En ole saanut kerrottua asiaa vielä. Ehkä ensiviikolla kun käyn tarkistamassa asioita niin sitten voin kertoa. Olen aivan innoisani asiasta ja tekisi mieli huutaa jo maailmalle asiasta. Mutta toki maltan mieleni.
Ensiviikolla olen vapaana kaksi päivää keskellä viikoa. Tiistai ja torstai on sovittuna vapaaksi. Torstai olisi muutenki perioidi vapaa, mutta tiistaina minulla on pakollista muuta menoa.
Tällainen pikainen sepustus vaan! Palataan myöhemmin asiaan!
Minulla on todella inhottava kollega, joka kuvittelee olevansa esimieheni ja käyttäytyykin sen mukaisesti. Inhottavaa ja sättii jos en hänen mielestä tee asioita niinkuin pitää. Työkohteessani on töitä käytännössä vähän kahdelle, mutta asiakas maksaa siitä, että meitä on kaksi tässä respassa.
Esimiehellenikin selitin mitä kaikea teen tässä päivän aikana ja mielestäni teen hyvin työt, ne mitkä mulle kuuluu. Lisäksi olen ajoissa aina, toisin kuin hän. Hän tulee jokapäivä myöhässä ja ei hän mitään ilmoitusta tee työnantajalle että on pariminuttia myöhässä. Sinänsä pieni aika myöhästyä, muttakun tämä on päivittäistä. Kuukaudessa se tekee paljon ja vuodessa vieläkin enemmän. Hän onneksi jää pian kesälomalle, mutta jännittyneenä odotan kuka tulee häntä tuuraamaan. Toivottavasti joku fiksu ja mukava tyyppi.
Salaisuudestani tietää osa mun läheisistä, mutta ei vieläkään ne tärkeimmät. En ole saanut kerrottua asiaa vielä. Ehkä ensiviikolla kun käyn tarkistamassa asioita niin sitten voin kertoa. Olen aivan innoisani asiasta ja tekisi mieli huutaa jo maailmalle asiasta. Mutta toki maltan mieleni.
Ensiviikolla olen vapaana kaksi päivää keskellä viikoa. Tiistai ja torstai on sovittuna vapaaksi. Torstai olisi muutenki perioidi vapaa, mutta tiistaina minulla on pakollista muuta menoa.
Tällainen pikainen sepustus vaan! Palataan myöhemmin asiaan!
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Heins Weixelbraun
Hän on 47- vuotias Itävaltalainen näyttelijä ja hänen tunnetuin roolinsa oli Christian Böck, Poliisikoira Rex nimisessä tv-sarjassa. Hän näytteli poliisikoira Rex sarjassa vuosina 1996-2000, hän lähti sarjasta, koska halusi näytellä enemmän teattereissa. Hänelle ei aikoinaan järjestetty läksiäisjuhlia, vaikka oli näytellyt sarjassa 5- vuotta. Läksiäislahjaksi hän sai tuotantoyhtiöltä VHS nauhoitteet jokaisesta jaksosta, joissa hän näytteli.
Sittemmin hän on näytellyt teattereissa ja useammissa elokuvissa. Hänellä on kaksi lasta ja nykyisin hän näyttelee Ensemble teatterissa Wienissä.
Helmut Lotti
Kerronpa teille miten tutustuin ja lopulta ihastuin Helmut Lotin musiikkiin.
Muistan, kun aikoinaan televisiossa mainostettiin Helmut Lotin levyä ja siinä mainoksessa soi Leijonakuninkaastakin minulle tutuksi käynyt kappale Circle of Life suomeksi Elämän tie. Hämmästyin, kun näin mainoksen uudelleen. Olin sitä mieltä, että miehen lauluääni oli aivan loistava. Pehmeä, lausui sanat selkeästi ja ihan hyvän näköinenkin. Päätin, että haluan sen Out of Africa, levyn.
Aikaa kului, enkä enää nähnyt tv.mainosta ja en muistanut artistin nimeä. Artisti ja levy unohtuivat hetkeksi.
Eräänä päivänä kirjaston musiikkiosastolla löysin " oudon nimen". Otin levyn käteeni, joka oli tuolloin hänen Out of Africa levy. Minulla on näkömuisti ja silloin muistin tv.mainokset. Päätin lainata levyn ja huomasin, että häneltä oli ilmestynyt aiemminkin levyjä. Lainasin ne samalla kertaa. Kaverini tuhahti tuolloin, että ruma heppu, koska levykannen kuvassa miehen kuva, ei minustakaan ollut kovin edustava. Kohautin olkiani ja päätin koekuunnella levyt, ennen kuin hankkisin kaupasta omat.
Kotona laitoin levyn soittimeen heti ja ihastuin. Ääni oli pehmeä, silti hyvin voimakas, miehen kyky laulaa hyvinkin korkealta, että välillä kuulosti naiselta. Oli ihailtavaa. Lainasin levyt yhä uudelleen ja uudelleen. En olisi halunnut palauttaa niitä ollenkaan takaisin kirjastoon, mutta joskus sekin oli tehtävä. En ollut työelämässä tuolloin, joten rahatilannekaan ei ollut kovin hyvä. Tein levyistä omat kopiot siihen asti, että pääsisin töihin ja ostamaan omat, alkuperäiset tilalle. Voi, että minun ei tarvinnut erota miehen äänestä sitten ollenkana.
Töihin päästyäni ensimmäisestä palkastani kävin ostamassa Out of Africa levyn. Sitten löytyi kaksi muuta levyä ja sitä mukaan, kun mieheltä on ilmestynyt levy, on se myös löytänyt tiensä minun levyhyllyyni. Nuo kopiot olen luonnollisestikin tuhonnut sen jälkeen, kun alkuperäinen on löytynyt. Löysin kirpputoreilta pari singleä ja siten olen ihan " koukussa."
Kaverini arvosteli kovin sanoin uutta ihastustani. Hänestä artisti oli ihan p*ska, mutta senhän jo kaikki tietävät, että vain ne mitä hän ihaili oli loistavia. Ilkeistä sanoista huolimatta jatkoin ihailuani. Vielä en ole päässyt yhteenkään hänen konserttiinsa, sillä liput ovat olleet kalliit. Mutta sen olen päättänyt, että kun mies seuraavan kerran konsertoi Espoossa tai Helsingissä, minä hankin ne liput! Uskon, että se on lippuhintansa arvoinen se konsertti. Mitä olen televisiossa nähnyt, Helmut panostaa konsertteihinsa ja hänellä on oikea orkesteri soittamassa.
Muistan, kun näin Helmut Lotin ensimmäistä kertaa livenä, kun hän oli jakamassa nimikirjoituksia Helsingin Stockmannilla. Muistan sen jännityksen ja odotuksen, kun yritin arvailla mistä suunnasta Helmut tulee. Lopulta hän tuli ja hämmästykseni oli varmaan näkemisen arvoinen. Silmäni rävähti auki, sillä mies ei ollut niin isokokoinen, kuin kuvista ja televisiosta olin saanut käsityksen. Miehen pienuus ei minua haitannut, kerrankin ei tarvinnut taittaa niskojaan, kun katsoo miehen silmiin.:) Hän oli kohtelias. Sain nimikirjoituksen jokaisen levynkanteen, jota minulla oli. Hän pahoitteli myöhästymistään aikataulusta ja jopa flirttaili minulle. Mahtavaa! Jäin katsomaan, kun mies lähti. Yritin ottaa valokuvia, mutta kamerastani oli paristot lopussa, eikä missään lähellä ollut myynnissä paristoja lisää. Sain vain yhden kuvan, mikä myös oli aika huono kuva. Miehen käsi tuli kasvojen eteen juuri... :)
Mutta muistot ovat valokuvaakin tarkemmin muistissani.
Artistin työ ei varmastikaan ollut helppoa. Minua nauratti eräs tapaus, kun melko isokokoinen nainen halusi Helmutin kanssa yhteiskuvaan. Jos Helmut olisi halunnut hän olisi voinut piiloutua naisen taakse, eikä miehestä olisi näkynyt mitään. Nainen oli sen verran leveä ja kookas, pikkuruisen Helmutin rinnalla. Myös vanhemmat naiset piirittivät miestä, mikä oli huvittavaa. He käyttäytyivät, kuin teinikasvuiset tytöt lähes hysteerisesti. Minä olin rauhallinen ja kunnioittava, mikä kiinnitti Helmutin huomion. Ja muutama sanakin siinä vaihdettiin. :)
Yhä edelleen Helmut Lotti kuuluvat suosikkeihin.
torstai 3. kesäkuuta 2010
Aikakone
Tämä kyseinen bändi oli suosikki yhtyeeni joskus teinivuosina. Välillä olin ollut sitä mieltä, että nyt riittää, ei kiinnosta enempää. Mutta silti noistakin tuntemuksista huolimatta ostin jokaisen levyn, mikä heiltä ilmestyi ja opin nopeasti kaikki heidän kappaleensa ulkoa. Välillä oli tuntemuksia, että en ole parempaa vielä kuullutkaan.
Tuohon yhtyeeseen ihastui nuori nainen, joka oli aikoinaan paras ystäväni. Hänestä tuli ajan myötä heille omistautunut ja hän käytti paljon aikaa heihin. Tämän henkilön kanssa koimme paljon hauskoja hetkiä laulellen Aikakonetta ja kirjoitellen tarinoita. Välillä hän oli hyvinkin omistava heidän suhteensa, mikä minusta oli hyvin hullua. Muistan, kun hän kertoi minulle paljon kaikenlaista, kun oli päässyt tapaamaan koko yhtyettä. Itse en nähnyt niin suurta vaivaa, että olisin alaikäisenä mennyt katsomaan heitä johonkin ravintolaan, mihin ei ikäni riittänyt. Se hieman harmitti minua, sillä olisin mielelläni käynyt katsomassa heitä, mutta en uskaltanut yrittää. Perheessäni vallitsi hyvin kova kuri ja jos olisin kiinni jäänyt tästä, ja poliisit tuoneet kotiin, en varmasti olisi vuoteen saanut mennä ulos, tai tehdä mitään kivaa. Olin hyvin otettu ja iloinen, kun eräs bändin jäsenestä oli vastannut viestiini ja tästä innoissani mainitsin asiasta tälle kaverille. Hän olisi halunnut nähdä viestin, enkä tiedä miksi, mutta en tähän suostunut. Halusin säilyttää viestin itselläni ja koska viesti oli minulle halusin pitää sen vain minulla. Tästä kaverini suuttui ihan todenteolla ja haukkui minut pataluhaksi! Hän ei ymmärtänyt miksi kerroin asiasta hänelle, jos en aio näyttää viestiä hänelle. Hänestä oli vaikeaa ymmärtää että halusin vain jakaa asian hänen kanssa, koska minusta se oli mahtavaa. En minä ole henkilökohtaisesti koskaan tavannut heitä, joten siksi kerroin. Pieni asia voi tehdä todella iloiseksi.
Koko lapsuuteni ajan näin Aikakonetta vain jossain isommissa konserteissa, joissa ei ollut pahemmin ikärajaa. Sen sijaan kolusin lehtilaatikoita ja koitin etsiä lehtijuttuja heistä ja piirtelin heistä kuvia yms.mitä osasin.
Nyt tämä kaveri on elämässäni historiaa, mutta bändi yhä olemassa. Ymmärsin, että bändi ja tämä ex-kaverini oikeastaan ystävystyivät. Tykkään edelleen Aikakoneesta, mutta mietin miten suhtautua häneen ja heihin nyt. Jos menen keikalle hän on varmasti siellä, kuten ennenkin. Ja seuraa heitä jokapaikkaan. Olen melkein 100 varma, että hän ei siitä ilahdu, koska hänestä en varmaan saisi ihailla samaa bändiä enää. Olen lähes varma, että hän tulisi minulle avautumaan jostain ellei jopa sättimään. Mutta silti siitä huolimatta, aion vielä nähdä heitä jossain. Ehkä voin napata aikaa takaisin mitä menetin lapsuudessani, kun en seurannut heitä jokapaikkaan. Toisaalta osaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Jos on jotain muuta ohjelmaa heidän keikan aikana, en mene sinne. En pilaa kaikkia suunnitelmia heidän takia vaan minulla on muutakin elämää.
Elämäni menee miten minä haluan, eikä siten miten he keikkailevat. :)
Välillä on ollut aika neutraaleja tuntemuksia ko. bändiä kohtaan, sillä ex-kaverini kanssa välit katkesi hyvin rajun riidan tuloksena. En tiedä ihaillako ko.yhtyettä enää, koska sitä varjostaa se, että ex-kaverini seuraa heitä, kuin koira. En halua tavata ko. henkilöä enää. No se jää nähtäväksi, kun seuraavan kerran menen heidän keikalle, että miten siellä menee. Siitä huolimatta, että tämä naikkonen on siellä.
Tuohon yhtyeeseen ihastui nuori nainen, joka oli aikoinaan paras ystäväni. Hänestä tuli ajan myötä heille omistautunut ja hän käytti paljon aikaa heihin. Tämän henkilön kanssa koimme paljon hauskoja hetkiä laulellen Aikakonetta ja kirjoitellen tarinoita. Välillä hän oli hyvinkin omistava heidän suhteensa, mikä minusta oli hyvin hullua. Muistan, kun hän kertoi minulle paljon kaikenlaista, kun oli päässyt tapaamaan koko yhtyettä. Itse en nähnyt niin suurta vaivaa, että olisin alaikäisenä mennyt katsomaan heitä johonkin ravintolaan, mihin ei ikäni riittänyt. Se hieman harmitti minua, sillä olisin mielelläni käynyt katsomassa heitä, mutta en uskaltanut yrittää. Perheessäni vallitsi hyvin kova kuri ja jos olisin kiinni jäänyt tästä, ja poliisit tuoneet kotiin, en varmasti olisi vuoteen saanut mennä ulos, tai tehdä mitään kivaa. Olin hyvin otettu ja iloinen, kun eräs bändin jäsenestä oli vastannut viestiini ja tästä innoissani mainitsin asiasta tälle kaverille. Hän olisi halunnut nähdä viestin, enkä tiedä miksi, mutta en tähän suostunut. Halusin säilyttää viestin itselläni ja koska viesti oli minulle halusin pitää sen vain minulla. Tästä kaverini suuttui ihan todenteolla ja haukkui minut pataluhaksi! Hän ei ymmärtänyt miksi kerroin asiasta hänelle, jos en aio näyttää viestiä hänelle. Hänestä oli vaikeaa ymmärtää että halusin vain jakaa asian hänen kanssa, koska minusta se oli mahtavaa. En minä ole henkilökohtaisesti koskaan tavannut heitä, joten siksi kerroin. Pieni asia voi tehdä todella iloiseksi.
Koko lapsuuteni ajan näin Aikakonetta vain jossain isommissa konserteissa, joissa ei ollut pahemmin ikärajaa. Sen sijaan kolusin lehtilaatikoita ja koitin etsiä lehtijuttuja heistä ja piirtelin heistä kuvia yms.mitä osasin.
Nyt tämä kaveri on elämässäni historiaa, mutta bändi yhä olemassa. Ymmärsin, että bändi ja tämä ex-kaverini oikeastaan ystävystyivät. Tykkään edelleen Aikakoneesta, mutta mietin miten suhtautua häneen ja heihin nyt. Jos menen keikalle hän on varmasti siellä, kuten ennenkin. Ja seuraa heitä jokapaikkaan. Olen melkein 100 varma, että hän ei siitä ilahdu, koska hänestä en varmaan saisi ihailla samaa bändiä enää. Olen lähes varma, että hän tulisi minulle avautumaan jostain ellei jopa sättimään. Mutta silti siitä huolimatta, aion vielä nähdä heitä jossain. Ehkä voin napata aikaa takaisin mitä menetin lapsuudessani, kun en seurannut heitä jokapaikkaan. Toisaalta osaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Jos on jotain muuta ohjelmaa heidän keikan aikana, en mene sinne. En pilaa kaikkia suunnitelmia heidän takia vaan minulla on muutakin elämää.
Elämäni menee miten minä haluan, eikä siten miten he keikkailevat. :)
Välillä on ollut aika neutraaleja tuntemuksia ko. bändiä kohtaan, sillä ex-kaverini kanssa välit katkesi hyvin rajun riidan tuloksena. En tiedä ihaillako ko.yhtyettä enää, koska sitä varjostaa se, että ex-kaverini seuraa heitä, kuin koira. En halua tavata ko. henkilöä enää. No se jää nähtäväksi, kun seuraavan kerran menen heidän keikalle, että miten siellä menee. Siitä huolimatta, että tämä naikkonen on siellä.
Takaisin!
Rodos on nähty ja koettu. Aivan upea kaupunki, vaikka ei ihan minun tyylinen loppujen lopuksi. Paikka jossa olimme, oli viihtyisä ja siellä oli paljon nähtävää. Etenkin Vanhakaupunki, jossa tuli käveltyä paljonkin. Vanhasta kaupungista ostin suurimman osan tuliaisistakin, koska siellä ne olivat kivoja. Enpä ennen ole kulkenut paikallisten bussilla, mutta tällä reissulla tuli sekin ihme kokeiltua. Kumma kyllä tykkäsin,sillä bussi oli viihtyisä ja siinä oli toimiva ilmastointi, mikä on noin kuumalle paikalle ihan tervetullut. En kuumassa autossa pysty pitkiä matkoja menemään ilman, että tulee huono olo jossain vaiheessa, mutta nyt ei tullut, vaikka Lindoksen valkoiseenkaupunkiin oli yli tunnin bussimatka. Kaverimme harrastivat sukellusta, joten hengailimme heidän aluksella, kun he seilasivat Kalithean kaupunkiin, jossa he sukelsivat kristallin kirkkaaseen mereen. Osaan kuvitella mitä ihanaa he ovat nähneet veden alla. Kävivät jossain vedenalaisessa luolassa jopa! Itse olen huono uimari ja vähän kammoan todella syviä paikkoja. Ja jotenkin pelkään, että jos minä sukeltaisin painavat laitteet selässä ja muuta, en pääsisi enää takaisin pintaan. Painovyö kuulemma painoi yli 20 kg, jota naispuoleinen kaveri käytti. Miehille varmaan painovyö on varmasti painavempi. Mitä jos happipullo meneekin epäkuntoon? Tai letkuun tulee reikä niinkuin kaikissa leffoissa käy? Kamalaa sanoisin! Menisin itse ihan täydelliseen paniikkiin josta seuraa huono lopputulos.
Rodoksella oli ihan mielenkiintoista huomata ihmisten ystävällisyys ja toisinaan petollisuus. Onneksi Finnmatkojen sivuilta luettiin lomaosake huijareista, sillä meitä yritettiin huijata, mutta huijari olikin Suomalainen! Ihan suomalainen ensin ihan ystävällinen nainen, kun kieltäydyimme lähtemään hänen mukaansa, hän vähän hermostui, jolloin poistuimme paikalta.
Kävimme Rodoksen kuuluisalla " tuulisella rannalla," mutta ei siellä silloin kovin paljon tuullut. :)
Ilma oli polttavan kuuma ja rantahiekka oli tosi kuuma, melkein sain palorakkoja varpaisiin, kun otin sandaalit pois liian aikaisin. Ajattelin, ettei se varmaan vielä ole niin kuumaa. Oli kuin laavassa olisi kävellyt. Rannalla oli joku pariskunta joista nainen tykkäsi kovasti kivittää lintuja, joita tuli hänestä liian lähelle. Ei minua pikkulinnut tai pulut haitanneet yhtään. Nainen otti yhä isompia ja isompia kiviä lähelle, joilla heitti lintuja. Mitä jos hän olisi osunut johonkin lintuun ja lintu kuollut sen seurauksena? Nainen olisi varmasti ollut tyytyväinen. Kalitheassa ja muissa kaupungeissa oli ikävä kyllä kulkukissoja. Rodoksen keskustassa oli kulkukissojen lisäksi kulkukoiria, jotka minua kovasti surettaa. Itsellä, kun on kaksi koiraa niin tuntuu pahalta, että joku hylkää koiransa oman onnensa nojaan. Toki turistit ruokkivat niitä, että ei niillä sen puolen mitään hätää ole, mutta kukaan ei ole suojelemassa sairauksilta tai onnettomuuksilta. Yksi ruskea ja pörröinen kulkukoira oli usein aivan hotellimme vieressä. Se muistutti kovasti omaa koiraani Ania. Samalla tavalla heilutti häntää ja kellahti selälleen, kun sille jutteli. Olisin halunnut paijata, mutta nähtyäni koiran vatsanalusen, joka oli lähes karvaton, totesin että parempi on olla koskematta. Vanhassa kaupungissa oli vähän vanhempi kulkukoira, jolla turkki oli lapojen kohdalta todella huonossa kunnossa ja sillä oli toinen silmä sokea. Mietin miksi jokaisessa etelän kohteessa on kulkukoiria? Miksi sellaista annetaan tapahtua? Eikö niillä ihmisillä ole moraalia tai eläinrakkautta, niinkuin meillä?
Illalla joskus 10 aikaa, kun kävimme syömässä Vanhassa kaupungissa, kulkukissat naukuivat ja tonkivat roskiksia. Oli sydäntä särkevää kuulla niiden nälkäistä naukumista.
Lindoksen valkoisessakaupungissa oli turisteille järjestetty aasi ratsastusta, jolla pääsisi halutessaan korkealle kukkulalle. Ensin meinasin, että itsekin olisin halunnut kokeilla, mutta nähtyäni missä kunnossa ne aasiparat olivat. Muutin mieleni. En halua tukea sellaista, missä eläimiä kohdellaan huonosti. Mietin niitä tyhmiä turisteja, jotka eivät nähneet asiaa ja maksoivat siitä, että pienellä Aasilla pääsi melko isokokoiset turistit ratsastamaan. Näky oli säälittävä, kun lihava nainen/mies oli pienen aasin selässä. Aasi näytti kaikkea muuta kuin iloiselta.
Aaseilla oli "lepokoppi" n. 30 neliön kokoinen tila, jossa oli varmaan 40 aasia ahtaasti lepäämässä. Niillä ei ollut heinää eikä vettä saatavilla. Lisäksi he seisoivat omissa ulosteissaan ja virtsoissaan. Järkyttävää! Aasin sai siirtymään siten, että mieshoitaja löi Aasia lautasille. Riimun lisäksi joillakin Aaseilla oli kettinki vielä turvan ympärillä ja osalla näkyi painautumia ja en usko, että paljon harjaavat Aaseja ennen satulan laittamista. Aasit valehtelematta näyttivät kärsiviltä! Miten EU, voi hyväksyä tämän, että jäsenmaissa kohdellaan turistien leluja näin?
Kävelimme bussille aikamme katsottua Lindoksen valkoistakaupunkia ja matkalla näimme jo työpäivänsä lopettaneita Aaseja onnettomissa aitauksissa. Ja nämä aasit olivat vielä takajalasta kettingillä kiinni.
Suomi maksaa lainaamalla rahaa, Kreikan velat. Voisiko tästä rahasta jotenkin ohjata eläintensuojeluun ja parempaan kohteluun?
Rodoksella oli ihan mielenkiintoista huomata ihmisten ystävällisyys ja toisinaan petollisuus. Onneksi Finnmatkojen sivuilta luettiin lomaosake huijareista, sillä meitä yritettiin huijata, mutta huijari olikin Suomalainen! Ihan suomalainen ensin ihan ystävällinen nainen, kun kieltäydyimme lähtemään hänen mukaansa, hän vähän hermostui, jolloin poistuimme paikalta.
Kävimme Rodoksen kuuluisalla " tuulisella rannalla," mutta ei siellä silloin kovin paljon tuullut. :)
Ilma oli polttavan kuuma ja rantahiekka oli tosi kuuma, melkein sain palorakkoja varpaisiin, kun otin sandaalit pois liian aikaisin. Ajattelin, ettei se varmaan vielä ole niin kuumaa. Oli kuin laavassa olisi kävellyt. Rannalla oli joku pariskunta joista nainen tykkäsi kovasti kivittää lintuja, joita tuli hänestä liian lähelle. Ei minua pikkulinnut tai pulut haitanneet yhtään. Nainen otti yhä isompia ja isompia kiviä lähelle, joilla heitti lintuja. Mitä jos hän olisi osunut johonkin lintuun ja lintu kuollut sen seurauksena? Nainen olisi varmasti ollut tyytyväinen. Kalitheassa ja muissa kaupungeissa oli ikävä kyllä kulkukissoja. Rodoksen keskustassa oli kulkukissojen lisäksi kulkukoiria, jotka minua kovasti surettaa. Itsellä, kun on kaksi koiraa niin tuntuu pahalta, että joku hylkää koiransa oman onnensa nojaan. Toki turistit ruokkivat niitä, että ei niillä sen puolen mitään hätää ole, mutta kukaan ei ole suojelemassa sairauksilta tai onnettomuuksilta. Yksi ruskea ja pörröinen kulkukoira oli usein aivan hotellimme vieressä. Se muistutti kovasti omaa koiraani Ania. Samalla tavalla heilutti häntää ja kellahti selälleen, kun sille jutteli. Olisin halunnut paijata, mutta nähtyäni koiran vatsanalusen, joka oli lähes karvaton, totesin että parempi on olla koskematta. Vanhassa kaupungissa oli vähän vanhempi kulkukoira, jolla turkki oli lapojen kohdalta todella huonossa kunnossa ja sillä oli toinen silmä sokea. Mietin miksi jokaisessa etelän kohteessa on kulkukoiria? Miksi sellaista annetaan tapahtua? Eikö niillä ihmisillä ole moraalia tai eläinrakkautta, niinkuin meillä?
Illalla joskus 10 aikaa, kun kävimme syömässä Vanhassa kaupungissa, kulkukissat naukuivat ja tonkivat roskiksia. Oli sydäntä särkevää kuulla niiden nälkäistä naukumista.
Lindoksen valkoisessakaupungissa oli turisteille järjestetty aasi ratsastusta, jolla pääsisi halutessaan korkealle kukkulalle. Ensin meinasin, että itsekin olisin halunnut kokeilla, mutta nähtyäni missä kunnossa ne aasiparat olivat. Muutin mieleni. En halua tukea sellaista, missä eläimiä kohdellaan huonosti. Mietin niitä tyhmiä turisteja, jotka eivät nähneet asiaa ja maksoivat siitä, että pienellä Aasilla pääsi melko isokokoiset turistit ratsastamaan. Näky oli säälittävä, kun lihava nainen/mies oli pienen aasin selässä. Aasi näytti kaikkea muuta kuin iloiselta.
Aaseilla oli "lepokoppi" n. 30 neliön kokoinen tila, jossa oli varmaan 40 aasia ahtaasti lepäämässä. Niillä ei ollut heinää eikä vettä saatavilla. Lisäksi he seisoivat omissa ulosteissaan ja virtsoissaan. Järkyttävää! Aasin sai siirtymään siten, että mieshoitaja löi Aasia lautasille. Riimun lisäksi joillakin Aaseilla oli kettinki vielä turvan ympärillä ja osalla näkyi painautumia ja en usko, että paljon harjaavat Aaseja ennen satulan laittamista. Aasit valehtelematta näyttivät kärsiviltä! Miten EU, voi hyväksyä tämän, että jäsenmaissa kohdellaan turistien leluja näin?
Kävelimme bussille aikamme katsottua Lindoksen valkoistakaupunkia ja matkalla näimme jo työpäivänsä lopettaneita Aaseja onnettomissa aitauksissa. Ja nämä aasit olivat vielä takajalasta kettingillä kiinni.
Suomi maksaa lainaamalla rahaa, Kreikan velat. Voisiko tästä rahasta jotenkin ohjata eläintensuojeluun ja parempaan kohteluun?
maanantai 17. toukokuuta 2010
matkustanut oon...
..Ja kokenut sen minkä voin! * Hyräilee*
Aurinko paistaa ja kesä on todenteolla saapunut. Ihanaa! Eilen käytiin avopuolison isän luona syömässä päivällistä. Ajoimme mun suosikki reittiä ja tuntuu, että yhdessä yössä oli lehdet tulleet puihin. Reitti oli niin kaunis, kun puissa oli lehdet. Matkanvarrella oli iso hevostalli, jonka pihalla aitauksissaan hevoset olivat. Osa hevosista piehtaroi innoissaan, kun aurinko paistoi. Hieman ikävämpi asia oli se, kun ajoimme peltojen ohi ja kauhea lannan haju tuli autoon. Siis se oli uskomattoman paha haju. Meinattiin ajaa ojaan, kun haju yllätti niin voimakkaasti. Mietin niitä ihmisiä, jotka asuivat siinä peltojen lähellä, mutta ehkä he olivat tottuneet jokavuotuiseen p'skan hajuun. :)
Kotiin tultaessamme huomasimme, että ilma oli vielä aivan liian lämmin koirille, pitkälle lenkille. Niinpä menimme illemmalla pitkälle lenkille ja käytettiin koirat uimassa. Oi, että Ani villiintyi ihan, kun pääsi uimaan. Heitin keppiä sille ja se nouti vedestä innoissaan. Näki koiran naamasta, että se oli tyytyväinen, kun musta koira oli päässyt uimaan. Ja helpottamaan oloaan. Aada ei oikein uskaltautunut uimaan, kyllä se kahlasi matalassa rantavedessä ja yritti ottaa mallia Anista, mutta ei uskaltanut. Kesä on koirille rankkaa aikaa, kun on niin kuuma. Säälittää ja suututtaa sellaiset ihmiset, jotka jättävät koiran kuumaan autoon tai aurinkoiselle paikalle terassille!
Tänään on suunnitelmissa mennä suoraan töistä kotiin ja heti pakata koirat autoon ja käyttää taas uimassa. Helpottaa Anin oloa huomattavasti, kuin suihkulla suihkuttelu kylmällä vedellä. Vettä kuluu koirilla paljon helteellä, joten mekin olemme jättäneet isomman kupin täyteen vettä päivänajaksi.
Matkapäivä lähestyy kovaa vauhtia, vielä ei jännitä kovin paljon, mutta kyllä se kohta iskee paniikki. :) Kaikki pitäisi olla kunnossa, enää pitäisi vain pyykkiä pestä paljon ja vähitellen alkaa pakkaamaan vaatteita ja laukkua kuntoon. Samoin koirien hoito-ohjeet pitäisi kirjoittaa ja pakata heille omat laukut hoitopaikkaa varten. Se tuntuu ikävältä, mutta mieltäni rauhoittaa se, että koirille on hyvät hoitopaikat tiedossa. Olen niin kovasti kiintynyt koiriin, että pienikin erossa olo tuntuu sietämättömältä. Mutta matkallani aion rentoutua ja olla huoletta, koska tiedän että koirani on hyvissä käsissä. Isäni ja Aadan kasvattaja pitävät varmasti hyvää huolta kullan nupuistani.
Aurinkoista kesän jatkoa!
Aurinko paistaa ja kesä on todenteolla saapunut. Ihanaa! Eilen käytiin avopuolison isän luona syömässä päivällistä. Ajoimme mun suosikki reittiä ja tuntuu, että yhdessä yössä oli lehdet tulleet puihin. Reitti oli niin kaunis, kun puissa oli lehdet. Matkanvarrella oli iso hevostalli, jonka pihalla aitauksissaan hevoset olivat. Osa hevosista piehtaroi innoissaan, kun aurinko paistoi. Hieman ikävämpi asia oli se, kun ajoimme peltojen ohi ja kauhea lannan haju tuli autoon. Siis se oli uskomattoman paha haju. Meinattiin ajaa ojaan, kun haju yllätti niin voimakkaasti. Mietin niitä ihmisiä, jotka asuivat siinä peltojen lähellä, mutta ehkä he olivat tottuneet jokavuotuiseen p'skan hajuun. :)
Kotiin tultaessamme huomasimme, että ilma oli vielä aivan liian lämmin koirille, pitkälle lenkille. Niinpä menimme illemmalla pitkälle lenkille ja käytettiin koirat uimassa. Oi, että Ani villiintyi ihan, kun pääsi uimaan. Heitin keppiä sille ja se nouti vedestä innoissaan. Näki koiran naamasta, että se oli tyytyväinen, kun musta koira oli päässyt uimaan. Ja helpottamaan oloaan. Aada ei oikein uskaltautunut uimaan, kyllä se kahlasi matalassa rantavedessä ja yritti ottaa mallia Anista, mutta ei uskaltanut. Kesä on koirille rankkaa aikaa, kun on niin kuuma. Säälittää ja suututtaa sellaiset ihmiset, jotka jättävät koiran kuumaan autoon tai aurinkoiselle paikalle terassille!
Tänään on suunnitelmissa mennä suoraan töistä kotiin ja heti pakata koirat autoon ja käyttää taas uimassa. Helpottaa Anin oloa huomattavasti, kuin suihkulla suihkuttelu kylmällä vedellä. Vettä kuluu koirilla paljon helteellä, joten mekin olemme jättäneet isomman kupin täyteen vettä päivänajaksi.
Matkapäivä lähestyy kovaa vauhtia, vielä ei jännitä kovin paljon, mutta kyllä se kohta iskee paniikki. :) Kaikki pitäisi olla kunnossa, enää pitäisi vain pyykkiä pestä paljon ja vähitellen alkaa pakkaamaan vaatteita ja laukkua kuntoon. Samoin koirien hoito-ohjeet pitäisi kirjoittaa ja pakata heille omat laukut hoitopaikkaa varten. Se tuntuu ikävältä, mutta mieltäni rauhoittaa se, että koirille on hyvät hoitopaikat tiedossa. Olen niin kovasti kiintynyt koiriin, että pienikin erossa olo tuntuu sietämättömältä. Mutta matkallani aion rentoutua ja olla huoletta, koska tiedän että koirani on hyvissä käsissä. Isäni ja Aadan kasvattaja pitävät varmasti hyvää huolta kullan nupuistani.
Aurinkoista kesän jatkoa!
perjantai 14. toukokuuta 2010
Perhosia vatsassa
Aurinko paistaa ja ilma on kesäisen lämmin. Kesäiset raikkaat tuoksut haistoin aamulla töihin lähtiessä kello seitsemän jälkeen. Eilinen sadekuuro ukkosineen helpotti oloani hetkeksi. Ihanat raikkaat tuoksut olivat eilen illalla, kun menin koiran kanssa iltalenkille. Näin muutaman kauniin perhosen ja linnut laulelee ihanasti kokopäivän. Meillä Veikkolassa näkee paljon perhosia, yhtä paljon en muista nähneeni, kun asuin Espoossa ja Helsingissä. Veikkolassa on siis monta asiaa paremmin! Sateen jälkeen tuoksuu ilma niin ihanalta, että harmittaa ettei tuoksua saa kahlittua kotiinsa. Auton tuulilasia pitkin oli avopuolison mukaan valunut siitepölylieju, kun hän kävi tankkaamassa autoa aamuksi. Ei siis mikään ihme, että olotilakin on ollut aika tukkoinen. Pientä jännitystä on havaittavissa, kun matkapäivä lähestyy. Kovasti hermostuttaa, että tuleeko kaikki varmasti mukaan ja ehtiikö hoitaa kaikki asiat ajallaan.
Matka on siis toinen oikea ulkomaan matka, kun vanhemmat eivät ole mukana. Pientä seikkailua odotan ja rentoutumista rakkaani kanssa. Kunnon irtiotto arjesta. Koirillekin on järjestynyt hyvät hoitopaikat, joten voin varmasti olla huoletta lomalla.
Nyt on ihanan kesäisen lämmintä ja viikonlopuksikin on luvattu hellettä ja vähäisiä ukkoskuuroja. Ihanaa voin siis hengittää lisää! :)
Vesisade puhdistaa ilmaa hienosti ja hetken aikaa ei tarvitse niiskutella tai kärsiä tukkoisesta nenästä. Mutta allergiasta huolimatta nautin olostani täysin rinnoin. Olotilani on ihanan rento ja levollinen, vaikka jännittääkin muutama asia. Toivon, että jännityksestä huolimatta pelot yms.olisivat turhia ja kaikki sujuisi hyvin.
Eilen oli helatorstai uskovaisten vuoksi sain ylimääräisen vapaapäivän. Ja tällainen viikko sopii minulle paremmin, kuin hyvin. Yksi vapaapäivä sitten yhdeksi päiväksi töihin ja taas on viikonloppu, eli vapaata. :)
Huominen menee autonkatsastuksessa ja kampaajalla ja viimehetken ostoksia tehden matkaa varten. Puuhaa riittää, mutta näitä asioita hoiteleekin ihan mielellään. Toivottavasti auto menee katsastuksesta läpi. Peukut kaikilta pystyyn kiitos. Kerron sitte huomenna tai sunnuntaina, että miten kävi. :)
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Matka on siis toinen oikea ulkomaan matka, kun vanhemmat eivät ole mukana. Pientä seikkailua odotan ja rentoutumista rakkaani kanssa. Kunnon irtiotto arjesta. Koirillekin on järjestynyt hyvät hoitopaikat, joten voin varmasti olla huoletta lomalla.
Nyt on ihanan kesäisen lämmintä ja viikonlopuksikin on luvattu hellettä ja vähäisiä ukkoskuuroja. Ihanaa voin siis hengittää lisää! :)
Vesisade puhdistaa ilmaa hienosti ja hetken aikaa ei tarvitse niiskutella tai kärsiä tukkoisesta nenästä. Mutta allergiasta huolimatta nautin olostani täysin rinnoin. Olotilani on ihanan rento ja levollinen, vaikka jännittääkin muutama asia. Toivon, että jännityksestä huolimatta pelot yms.olisivat turhia ja kaikki sujuisi hyvin.
Eilen oli helatorstai uskovaisten vuoksi sain ylimääräisen vapaapäivän. Ja tällainen viikko sopii minulle paremmin, kuin hyvin. Yksi vapaapäivä sitten yhdeksi päiväksi töihin ja taas on viikonloppu, eli vapaata. :)
Huominen menee autonkatsastuksessa ja kampaajalla ja viimehetken ostoksia tehden matkaa varten. Puuhaa riittää, mutta näitä asioita hoiteleekin ihan mielellään. Toivottavasti auto menee katsastuksesta läpi. Peukut kaikilta pystyyn kiitos. Kerron sitte huomenna tai sunnuntaina, että miten kävi. :)
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
tiistai 11. toukokuuta 2010
Sateen jälkeen aurinko taas paistaa...
Joskus elämä on tuntunut synkältä ja ikävältä. Ihmissuhteita on kaatunut matkan varrella, mutta samalla uusia suhteita olen solminut paljonkin. Jos ensin oli ikävää niin sanonpa vaan, että viimeaikoina minulle on sattunut niin paljon iloisia asioita, että välillä meinaa mennä pää pyörälle. Tämä blogi tulee muuttumaan sisällöltään aika radikaalisti, kunhan aikaa kuluu ja saan tietää lisää. Tällä hetkellä olen onneni kukkuloilla ja parisuhteeni kukoistaa. Uskon, että kun elämässä sattuu ja tapahtuu sille on olemassa jokin tarkoitus. Ehkäpä jokin taho ohjasi minua, jotta valmistautuisin tulevaan? Elämässäni on nyt rauha ja voin keskittyä tulevaan, hyvin haastavaan tehtävään.
Ensiviikon perjantai on hieman ikävä päivä sinänsä, koska joudun viemään rakkaat koirani hoitoon. Minulle se on aina vähän kovapaikka, kun joutuu olemaan viikon erossa rakkaista koiristaan. Mutta ehkä se on samalla loma heille. Aada pääsee kasvattajan luokse jossa Aada pääsee tutustumaan mummuunsa ja sisarukseensa. Ja sillä on siellä seuraa. Ani pääsee hermojen leputus lomalle isäni luokse, joka sanoi lähtevänsä mökille sen kanssa. Molemmilla koirilla on luvassa mukavaa aikaa, mutta silti minulle tulee hyvin ikävä koiria. Aion nauttia lomasta ja elokuussa alkavasta lomasta ja samalla valmistautua tulevaan. Nämä lomat tulevat todella tarpeeseen.
Välillä sitä tuntuu, että meinaa uupua kesken kaiken, kun paljon on sattunut ikäviä asioita. Asioita joita kaikkia ei ihmismieli jaksa edes ymmärtää. Välillä nuo ikävät asiat pyörivät mielessä, sillä tiedän näkemättäkin, että eräs ihminen kirjoittelee minusta ympäri nettiä kaikenlaista p'skaa, koska pönkittää silleen huonoa itsetuntoaan. Se saa siitä hyvän mielen, kun pääsee haukkumaan muita ja ylistämään itseään, miten hyvä hän on kaikessa. Hän arvostelee kovin sanoin ihmisiä, jotka ovat erilaisia. Jotkut ovat liian herkkiä tai hänestä jotenkin _vajaita_, että ei mitään rajaa! Koulussa joku alkoi itkemään, kun hän töksäytti jotain ilkeää päin naamaa. Tällaiset ihmiset herättävät minussa sääliä ja oikeestaan vihaakin. Ihmiset ovat erilaisia ja eivät voi erilaisuudelleen mitään. Mitähän siitäkin tulisi, jos kaikki olisivat samanlaisia kuin hän? Siis ihan samanlaisia, tavoiltaan, luonteeltaan? Se olisi aika kamalaa! Siis riittää, että olen yhden ihmisen tuntenut, kuka oli oikea peto keksimään tekosyitä ja rikkomaan lupauksia. Minusta jokaista ihmistä pitäisi kunnioittaaa sellaisena kuin on. Viettäköön hän onnellista pinnallista elämää vaan, mutta minä toivotan kaikille ihmisille tsemmppiä, jos kohtaatte tällaisen ihmisen! Itse keskitän voimani tulevaan ja toivon, etten enää koskaan törmää häneen.
Ensiviikon perjantai on hieman ikävä päivä sinänsä, koska joudun viemään rakkaat koirani hoitoon. Minulle se on aina vähän kovapaikka, kun joutuu olemaan viikon erossa rakkaista koiristaan. Mutta ehkä se on samalla loma heille. Aada pääsee kasvattajan luokse jossa Aada pääsee tutustumaan mummuunsa ja sisarukseensa. Ja sillä on siellä seuraa. Ani pääsee hermojen leputus lomalle isäni luokse, joka sanoi lähtevänsä mökille sen kanssa. Molemmilla koirilla on luvassa mukavaa aikaa, mutta silti minulle tulee hyvin ikävä koiria. Aion nauttia lomasta ja elokuussa alkavasta lomasta ja samalla valmistautua tulevaan. Nämä lomat tulevat todella tarpeeseen.
Välillä sitä tuntuu, että meinaa uupua kesken kaiken, kun paljon on sattunut ikäviä asioita. Asioita joita kaikkia ei ihmismieli jaksa edes ymmärtää. Välillä nuo ikävät asiat pyörivät mielessä, sillä tiedän näkemättäkin, että eräs ihminen kirjoittelee minusta ympäri nettiä kaikenlaista p'skaa, koska pönkittää silleen huonoa itsetuntoaan. Se saa siitä hyvän mielen, kun pääsee haukkumaan muita ja ylistämään itseään, miten hyvä hän on kaikessa. Hän arvostelee kovin sanoin ihmisiä, jotka ovat erilaisia. Jotkut ovat liian herkkiä tai hänestä jotenkin _vajaita_, että ei mitään rajaa! Koulussa joku alkoi itkemään, kun hän töksäytti jotain ilkeää päin naamaa. Tällaiset ihmiset herättävät minussa sääliä ja oikeestaan vihaakin. Ihmiset ovat erilaisia ja eivät voi erilaisuudelleen mitään. Mitähän siitäkin tulisi, jos kaikki olisivat samanlaisia kuin hän? Siis ihan samanlaisia, tavoiltaan, luonteeltaan? Se olisi aika kamalaa! Siis riittää, että olen yhden ihmisen tuntenut, kuka oli oikea peto keksimään tekosyitä ja rikkomaan lupauksia. Minusta jokaista ihmistä pitäisi kunnioittaaa sellaisena kuin on. Viettäköön hän onnellista pinnallista elämää vaan, mutta minä toivotan kaikille ihmisille tsemmppiä, jos kohtaatte tällaisen ihmisen! Itse keskitän voimani tulevaan ja toivon, etten enää koskaan törmää häneen.
perjantai 7. toukokuuta 2010
Matkaan taas kuljen nyt...suuntaa vaan en kysellyt..
Niin, lentokone nousee ilmaan kahden viikon päästä. Mietittyttää vähän tuo Islannin tulivuoren purkaus. Nyt he sanoivat, että uusi tuhkapilvi olisi tulossa. Näinköhän pääsemme reissuun? Mietin, jos matka peruuntuu tulivuoren takia, niin korvaako matkavakuutus aiheutetut menetykset? Matka on kuitenkin maksettu ja lomat anottu töistä. Ikävää se olisi, jos ei lomalle pääse, sitä kun on niin kauan odoteltu. Elokussa on seuraavan kerran lomaa. Siihen mennessä voimat varmasti hiipuvat ja loppuvat. Olisi pakko päästä hetkeksi hengähtämään. Niin ja koirillekin on hoitopaikat järjestetty. Voi toivottavasti se tuhkapilvi menisi toiseen suuntaan, vaikka Jenkkilään mutta ei tulisi tänne.
Elämässä sattuu ja tapahtuu. Olen tällähetkellä hyvin onnellinen sillä matka lähestyy, mutta myös siitä, että minulla on maailman ihanin avopuoliso, joka huolehtii minusta. Olemme pysyneet terveenä ja koiramme voivat hyvin.
Minun olisi aika opetella neulomaan sukkia ja takkeja. Mistähän löytyisi helppoja ja selkeitä ohjeita?
Sain eilen uusia allergia lääkkeitä, jotka väsyttävät ihan hirveästi. Join aamulla berokkaa mutta lääkkeiden vaikutusta se ei nujerra ja tuntuu, että nukahdan uudelleen jos en kokoajan puuhastele jotakin. Onneksi on jo perjantai kaksipäivää voi vähän hengähtää. Odottelen nyt kesäkuuta innolla. Kerron lisää sitten myöhemmin.
Elämässä sattuu ja tapahtuu. Olen tällähetkellä hyvin onnellinen sillä matka lähestyy, mutta myös siitä, että minulla on maailman ihanin avopuoliso, joka huolehtii minusta. Olemme pysyneet terveenä ja koiramme voivat hyvin.
Minun olisi aika opetella neulomaan sukkia ja takkeja. Mistähän löytyisi helppoja ja selkeitä ohjeita?
Sain eilen uusia allergia lääkkeitä, jotka väsyttävät ihan hirveästi. Join aamulla berokkaa mutta lääkkeiden vaikutusta se ei nujerra ja tuntuu, että nukahdan uudelleen jos en kokoajan puuhastele jotakin. Onneksi on jo perjantai kaksipäivää voi vähän hengähtää. Odottelen nyt kesäkuuta innolla. Kerron lisää sitten myöhemmin.
perjantai 30. huhtikuuta 2010
Vappu meininkiä!
Se olisi sitten vappuaatto. Virallisesti kevät on alkanut ja kevään tuloa juhlitaan varmasti vauhdikkaasti. Itse aion ottaa rauhallisesti ja nauttia kuohujuomaa kotona rakkaan avopuolisoni kanssa. Teemme hyvää ruokaa ja meillä on suunnitteilla tapas ilta ja reseptit on tarkkaan valittu netin laajasta valikoimasta. Eilen siivosimme ja järjesteltiin tavaroita paikoilleen tätä iltaa varten. Aurinko hieman yrittää paistaa pilven takaa ja ilma oli aika lämmin, kun kävin pihalla.
Sain eilen kukkia rakkaaltani, kun hän tuli hakemaan töistä. Mikä ihana yllätys ja niin söpöt kukat. Myyjä ei ollut muistanut kukan nimeä, mutta kukat ovat vaaleanpunaisia ja valkoisia, sellaisia kuppimaisia. Mutta annoin nimen prinsessa kuppikukka, sille, koska se oli niin ihanan söpö kukka. Toivon, että se kukka pysyy kauniina pitkään.
Kevään merkkejä olen jo jonkinaikaa havainnut luonnosta. Leskenlehtien lisäksi olen tavannut jo muutaman valkovuokon ja eilen lenkillä koiran kanssa näin pieniä sinisiä kukkia, joita usein näkee keväisin. Ne eivät ole kissankelloja eikä sinivuokkoja vaan jotain muita. Kukat on melko pieniä ja niitä oli paljon. Uskon, että kukka on joku luonnonvarainen kyllä, kuten valkovuokko. Sinivuokkoja en muista nähneeni pitkiin aikoihin.
Kesällä Kielot ovat kauniita ja hyvän tuoksuisia kukkia. Niiden kukintaa odotan jokavuosi. Ihanaa on siivota koti puhtaaksi ja sitten käydä poimimassa kieloja maljakkoon. Ihanan tuoksun saa niistä kotiin.
Huomisesta alkaen alkaa lähtölaskenta kohti Rhodosta. Odotan lomaa innolla, sillä se on ensimmäinen kunnon ulkomaanmatka meille. Odotan matkalta hienoja kuvia ja hyvää ruokaa ja akut täynnä taas voimaa. Matkoilta saan usein loistavia kirjoitusideoita, joten pitää varata joku vihko mukaan, jonne kirjoitella iltaisin hotellissa.
Vielä pitäisi ostoksilla käydä ennen matkaa.
Olen luonteeltani aika kulkuri ja välillä sitä oikein halajaa matkalle. Unelmalomani olisi sellainen, jossa olisi paljon aikaa ja voisi rauhassa vaeltaa ja katsella paikkoja. Keski-Eurooppa olisi kiva nähdä, mutta inhoan sellaisia turistirysä paikkoja, joten parhaiten varmaan onnistuu nähdä muutakin, kun vuokraisi auton ja lähtisi katselmaan. Etenkin viinimaat minua kiinnostaa. Nähdä viiniviljelmiä ja maistella paikallisia viinejä. Itävalta Wien on tutkimusmatkan kohteena numero 1. Wienin lisäksi minua kiinnostaa Salzburg ja muut pienet maalaiskaupungit/kylät. Seuraavaksi olisi ihana mennä vaikka Sveitsiin ja siellä viinien lisäksi maistella paikallista suklaata.
Kun lähden matkalle, lupaan kirjoittaa päiväkirjaa Rhodoksella ja sitten jaan ne tänne. Kuvien kera.
Hauskaa vappua kaikille ja älkää juhliko itseänne hengiltä!
Sain eilen kukkia rakkaaltani, kun hän tuli hakemaan töistä. Mikä ihana yllätys ja niin söpöt kukat. Myyjä ei ollut muistanut kukan nimeä, mutta kukat ovat vaaleanpunaisia ja valkoisia, sellaisia kuppimaisia. Mutta annoin nimen prinsessa kuppikukka, sille, koska se oli niin ihanan söpö kukka. Toivon, että se kukka pysyy kauniina pitkään.
Kevään merkkejä olen jo jonkinaikaa havainnut luonnosta. Leskenlehtien lisäksi olen tavannut jo muutaman valkovuokon ja eilen lenkillä koiran kanssa näin pieniä sinisiä kukkia, joita usein näkee keväisin. Ne eivät ole kissankelloja eikä sinivuokkoja vaan jotain muita. Kukat on melko pieniä ja niitä oli paljon. Uskon, että kukka on joku luonnonvarainen kyllä, kuten valkovuokko. Sinivuokkoja en muista nähneeni pitkiin aikoihin.
Kesällä Kielot ovat kauniita ja hyvän tuoksuisia kukkia. Niiden kukintaa odotan jokavuosi. Ihanaa on siivota koti puhtaaksi ja sitten käydä poimimassa kieloja maljakkoon. Ihanan tuoksun saa niistä kotiin.
Huomisesta alkaen alkaa lähtölaskenta kohti Rhodosta. Odotan lomaa innolla, sillä se on ensimmäinen kunnon ulkomaanmatka meille. Odotan matkalta hienoja kuvia ja hyvää ruokaa ja akut täynnä taas voimaa. Matkoilta saan usein loistavia kirjoitusideoita, joten pitää varata joku vihko mukaan, jonne kirjoitella iltaisin hotellissa.
Vielä pitäisi ostoksilla käydä ennen matkaa.
Olen luonteeltani aika kulkuri ja välillä sitä oikein halajaa matkalle. Unelmalomani olisi sellainen, jossa olisi paljon aikaa ja voisi rauhassa vaeltaa ja katsella paikkoja. Keski-Eurooppa olisi kiva nähdä, mutta inhoan sellaisia turistirysä paikkoja, joten parhaiten varmaan onnistuu nähdä muutakin, kun vuokraisi auton ja lähtisi katselmaan. Etenkin viinimaat minua kiinnostaa. Nähdä viiniviljelmiä ja maistella paikallisia viinejä. Itävalta Wien on tutkimusmatkan kohteena numero 1. Wienin lisäksi minua kiinnostaa Salzburg ja muut pienet maalaiskaupungit/kylät. Seuraavaksi olisi ihana mennä vaikka Sveitsiin ja siellä viinien lisäksi maistella paikallista suklaata.
Kun lähden matkalle, lupaan kirjoittaa päiväkirjaa Rhodoksella ja sitten jaan ne tänne. Kuvien kera.
Hauskaa vappua kaikille ja älkää juhliko itseänne hengiltä!
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Kulkurin kaipuu
Eilen kävin lääkärissä, kaikki on kunnossa. Matkalla sinne näin avautuneen meren. Meri oli siis vapautunut jäästä ja se kimalteli kutsuvana. Länsiväylältä katselin autonikkunasta kimaltavaa merta. Näin horisontissa lipuvan laivan ja minulle tuli itsellenikin tunne, että haluan merille. Matkakuume senkuin kasvaa, kun matkamme lähestyy. Enää kolme päivää tätäkuuta jäljellä, sitten on jo toukokuu.
Kävin eilen lääkärin jälkeen ostoksilla. Löysin tuleviin häihin sopivan mekon ja löysin muutaman nätin puseron. Vielä olisi mitä pitäisi hankkia. Onneksi minulla on kenkiä aika paljon, että niistä saisi varmaan sopivat juhlakengät.
Shoppailun lopetin jalkahoitoon, jonka kävin ottamassa. Tämä hoitaja teki hyvin huolellista työtä ja oli erittäin mukavakin. En ole samanlaista käsittelyä jaloilleni vielä saanut. Jalat saivat lisää virtaa kävellä vielä bussipysäkille. Matka Veikkolaan kesti oudon lyhyen aikaan, tai näin minusta tuntui. Mielestäni matka olisi saanut kestää vähän pidempään, sillä ei ollut kiva palata kotiin. Hetki sitten olin riidellyt puhelimessa ja se painoi loppupäivän mieltäni. Mieltäni ei enää piristänyt uudet ostamani vaatteet, vaan huudot ja moitteet, kun minulla oli kestänyt kauemmin jalkahoidossa, kuin mitä olin luullut.
Eikä auta ollenkaan se, että tietyn jutun lähestyessä olen entistäkin herkempi.
Minulla oli eilen kiva päivä ja luulin sen päättyvänkin hymyssä suin. Väärin. Minulla oli pahamieli nukkumaan mennessäkin vielä.
Välillä kaipaan itsekseni lähteväni reissuun jonnekin saareen tai minnevain. Olin koko viikonlopun yksin kotona koirieni kanssa, kun avokki oli juhlimassa polttareita. Silti hän jaksoi suuttua siitä, että kävin shoppailemassa ja vietin aikaa itseni kanssa, kun en koko viikonloppuna käyny juuri missään. Perjantaina olin naapurini kanssa, mutta loppu viikonlopun olin itsekseni. Nautin eilen olostani, kun sain rauhassa kierrellä kauppoja kenenkään hoputtamatta, kiukuttelematta minulle. Sain valita vaatteita mistä luulin, että tykkäsin. Sovittelin useita vaatteita enkä pitänyt kiirettä ollenkaan.
Ennen matkaa pitäisi mennä avokkini kanssa yhdessä ostoksille. No se tiedetään millaista on kiertää miehen kanssa vaatekauppoja. Mies valitsee ne perus t-paidat ja marssii kassalle. Nainen haluaa hypistellä ja kiertää rauhassa. Mies odottelusta ja seisoskelusta turhautuu ja alkaa kiukutella naiselleen, joka yhä huomaa jotain hypisteltävää.
Kotimatkalla nainen saa kuulla saarnan miksi kaikkia hattuja, huiveja, laukkuja, kenkiä, puseroita yms. pitää hypistellä joka hyllynvälissä, että " eikö voi vaan ostaa ne ´mitä tarvii ja lähteä pois?"..
Odottelen jo hieman stressaantuneena tuota seuraavaa ostoskertaa...
Kävin eilen lääkärin jälkeen ostoksilla. Löysin tuleviin häihin sopivan mekon ja löysin muutaman nätin puseron. Vielä olisi mitä pitäisi hankkia. Onneksi minulla on kenkiä aika paljon, että niistä saisi varmaan sopivat juhlakengät.
Shoppailun lopetin jalkahoitoon, jonka kävin ottamassa. Tämä hoitaja teki hyvin huolellista työtä ja oli erittäin mukavakin. En ole samanlaista käsittelyä jaloilleni vielä saanut. Jalat saivat lisää virtaa kävellä vielä bussipysäkille. Matka Veikkolaan kesti oudon lyhyen aikaan, tai näin minusta tuntui. Mielestäni matka olisi saanut kestää vähän pidempään, sillä ei ollut kiva palata kotiin. Hetki sitten olin riidellyt puhelimessa ja se painoi loppupäivän mieltäni. Mieltäni ei enää piristänyt uudet ostamani vaatteet, vaan huudot ja moitteet, kun minulla oli kestänyt kauemmin jalkahoidossa, kuin mitä olin luullut.
Eikä auta ollenkaan se, että tietyn jutun lähestyessä olen entistäkin herkempi.
Minulla oli eilen kiva päivä ja luulin sen päättyvänkin hymyssä suin. Väärin. Minulla oli pahamieli nukkumaan mennessäkin vielä.
Välillä kaipaan itsekseni lähteväni reissuun jonnekin saareen tai minnevain. Olin koko viikonlopun yksin kotona koirieni kanssa, kun avokki oli juhlimassa polttareita. Silti hän jaksoi suuttua siitä, että kävin shoppailemassa ja vietin aikaa itseni kanssa, kun en koko viikonloppuna käyny juuri missään. Perjantaina olin naapurini kanssa, mutta loppu viikonlopun olin itsekseni. Nautin eilen olostani, kun sain rauhassa kierrellä kauppoja kenenkään hoputtamatta, kiukuttelematta minulle. Sain valita vaatteita mistä luulin, että tykkäsin. Sovittelin useita vaatteita enkä pitänyt kiirettä ollenkaan.
Ennen matkaa pitäisi mennä avokkini kanssa yhdessä ostoksille. No se tiedetään millaista on kiertää miehen kanssa vaatekauppoja. Mies valitsee ne perus t-paidat ja marssii kassalle. Nainen haluaa hypistellä ja kiertää rauhassa. Mies odottelusta ja seisoskelusta turhautuu ja alkaa kiukutella naiselleen, joka yhä huomaa jotain hypisteltävää.
Kotimatkalla nainen saa kuulla saarnan miksi kaikkia hattuja, huiveja, laukkuja, kenkiä, puseroita yms. pitää hypistellä joka hyllynvälissä, että " eikö voi vaan ostaa ne ´mitä tarvii ja lähteä pois?"..
Odottelen jo hieman stressaantuneena tuota seuraavaa ostoskertaa...
torstai 22. huhtikuuta 2010
Takatalvi
Voi, ei katsoin aamulla ikkunasta ulos ja takapiha oli peittynyt lumeen. Yöllä oli satanut hieman lunta. Heräsi kysymyksiä, että kuinka paljon sitä lunta vielä tulee? Koska se sulaa pois? Koska tulee kesä?
Niin kauan, kun muistan on takatalvi tullut suomeen, juuri kun on päässyt nauttimaan kevään ensimmäisitä auringosta ja ihanista raikkaista tuoksuista. Mutta aina se jaksaa yllättää ja ärsyttää se, kun odottaa kesän alkamista, kun taas sataa lunta.
Kylvin nurmikonsiemenetkin, mutta onneksi ei ole kauhean kylmä nyt. Toivon, että kohta simenet alkaisi itää, niin tiedän onnistuneeni kokeilussa. Tein mullasta muutaman paikan pihan kaljuihin kohtiin ja viljelin siemenet niihin kaljuihin kohtiin. Ripottelin siemeniä vanhankin ruohon päälle, ajatuksena että nekin itää varmaan ihan hyvin. Tulisi tuuheampi nurmikko ja siten olisi kauniimpi. Mietimme että olisimme ostaneet rulla nurmikkoa, mutta se on aika kallista. Siksi päätin kokeilla viljellä nurmikko siihen ensin.
Olen viikonloppuna yksin kotona, kun avopuolisoni lähtee polttareita juhlimaan. Onhan se kivaa olla hetken rauhassa ja tehdä omia juttuja. Mutta silti minua vähän inhottaa jo tuleva, kun mieheni kömpii sunnuntai päivällä kotiin, vanhan viinan hajuisena. Mietin minkä hiton takia sitä viinaa on kiskottava polttareissa, aina kaksinkäsin? No onneksi on maanantai vapaapäiväksi merkattu, niin ei haittaa vaikka nukun su-ma välisen yön huonosti, sillä tiedän jo nyt, että avopuolisoni pitää mua hereillä, koska kuorsaa ja se vanhanviinan haju kuvottaa mua. Pitäiskö mun vallata sohva?
Rakastan miestäni hyvin paljon, mutta inhoan vanhan viinan hajua. En tiedä kyllä ketään naista, joka siitä hajusta tykkää. Mielestäni miesten olisi hyvä silloin ottaa huomioon naisensakin, eikä tunkea ihan iholle kiinni niin, " raikkaan", tuoksuisena. Krapulainen mies ja vanhanviinan haju ei mielestäni ole mitenkään houkuttelevaa, joten mielestäni olisi silloin syytä, antaa sen naisen olla rauhassa. Helliä sitten, kun hajut ovat kaikonneet ja mielikin taas pirteä. Siten on mielestäni huomaavaisinta käyttäytyä.
Viikonloppua odotellessa!
Niin kauan, kun muistan on takatalvi tullut suomeen, juuri kun on päässyt nauttimaan kevään ensimmäisitä auringosta ja ihanista raikkaista tuoksuista. Mutta aina se jaksaa yllättää ja ärsyttää se, kun odottaa kesän alkamista, kun taas sataa lunta.
Kylvin nurmikonsiemenetkin, mutta onneksi ei ole kauhean kylmä nyt. Toivon, että kohta simenet alkaisi itää, niin tiedän onnistuneeni kokeilussa. Tein mullasta muutaman paikan pihan kaljuihin kohtiin ja viljelin siemenet niihin kaljuihin kohtiin. Ripottelin siemeniä vanhankin ruohon päälle, ajatuksena että nekin itää varmaan ihan hyvin. Tulisi tuuheampi nurmikko ja siten olisi kauniimpi. Mietimme että olisimme ostaneet rulla nurmikkoa, mutta se on aika kallista. Siksi päätin kokeilla viljellä nurmikko siihen ensin.
Olen viikonloppuna yksin kotona, kun avopuolisoni lähtee polttareita juhlimaan. Onhan se kivaa olla hetken rauhassa ja tehdä omia juttuja. Mutta silti minua vähän inhottaa jo tuleva, kun mieheni kömpii sunnuntai päivällä kotiin, vanhan viinan hajuisena. Mietin minkä hiton takia sitä viinaa on kiskottava polttareissa, aina kaksinkäsin? No onneksi on maanantai vapaapäiväksi merkattu, niin ei haittaa vaikka nukun su-ma välisen yön huonosti, sillä tiedän jo nyt, että avopuolisoni pitää mua hereillä, koska kuorsaa ja se vanhanviinan haju kuvottaa mua. Pitäiskö mun vallata sohva?
Rakastan miestäni hyvin paljon, mutta inhoan vanhan viinan hajua. En tiedä kyllä ketään naista, joka siitä hajusta tykkää. Mielestäni miesten olisi hyvä silloin ottaa huomioon naisensakin, eikä tunkea ihan iholle kiinni niin, " raikkaan", tuoksuisena. Krapulainen mies ja vanhanviinan haju ei mielestäni ole mitenkään houkuttelevaa, joten mielestäni olisi silloin syytä, antaa sen naisen olla rauhassa. Helliä sitten, kun hajut ovat kaikonneet ja mielikin taas pirteä. Siten on mielestäni huomaavaisinta käyttäytyä.
Viikonloppua odotellessa!
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Valokuvaus
Kävin toissapäivänä valokuvaamassa pitkästä aikaa. Sain muutaman hienon otoksen ihan tavallisesta linnusta, variksesta. Jännä juttu, että monet varmaan luulevat, että hienoja kuvia saa, kun matkustaa kauas. Ja varmasti saakin, mutta minun ottamat kuvat ovat omalta kotikylältä. Talven mylläämän heinikon seasta kukkiva leskenlehti, oli aivan ihana piristys, muuten niin harmaassa maassa. Siellä täällä voi nähdä uutta ruohon ja kasvien kasvua, mutta enimmäkseen vielä on harmaata.
Kesällä kotikyläni on aivan ihana paikka asua. Ihanat puhtaat, raikkaat tuoksut rentouttavat pitkän työpäivän jälkeen. Kun saisin ikuistettua kameralla kaikki ne mitä näen, mutta vielä en ole niin taitava kuvaaja, että saisin hienot valokuvat vihreistä kukkuloista, joita meilläpäin on paljon. Tai kirkkaana kimaltavasta järvestä. Myös se tie, mikä vie Kirkkonummen keskustaan, on aivan loistavan ihanan näköinen. Pienet somat kylät ja isot laajat pellot, pitäisi saada kuvattua. Ainoa vaan, että sinne ei mene pyöräteitä, eikä autolla voi mihintahansa pysähtyä. Matkanvarrella on iso hevostallikin, jossa usein on hevosia pihalla. Mutta, kunhan ilmat lämpenevät niin polkupyörällähän sinne pääsee. Kuka tietää, vaikka menisin jo viikonloppuna sinne kuvaamaan. En vain tykkää autotien vieressä ajaa pyörällä, koska sillä tiellä monet autot ajavat todella lujaa. Mutta varovasti, kun ajaa niin tuskin pääsee mitään sattumaan. Pieniä mukavia puuhia jokapäivä, pitää mielen virkeänä ja ajatukset poissa ikävistä asioista.
Yritin valokuvata variksen hienompaa serkkua harakkaa, mutta lenkkeilijä onnistui säikyttämään linnun pois. Haaveilen siitä, että minusta tulisi luontokuvaaja, harrastelija tasolla. Olisi kiva tehdä retkiä metsään, kuvata arkoja peuroja. Joku kokeneempi metsän vartija voisi lähteä mukaan, kun menisin kuvaamaan vähän isompia petoja, karhuja ja susia. Myös herkät perhoset olisi ihana saada ikuistettua.
Sekin on nyt mahdollista, sillä uudemmalla kameralla kuvat ovat niin hienoja. Ero kameroiden välillä on, kuin yöllä ja päivällä.
Mutta pitää tehdä tässä välillä oikeitakin töitä ja lähteä kierrokselle. Kirjoittelen lisää myöhemmin.
Kesällä kotikyläni on aivan ihana paikka asua. Ihanat puhtaat, raikkaat tuoksut rentouttavat pitkän työpäivän jälkeen. Kun saisin ikuistettua kameralla kaikki ne mitä näen, mutta vielä en ole niin taitava kuvaaja, että saisin hienot valokuvat vihreistä kukkuloista, joita meilläpäin on paljon. Tai kirkkaana kimaltavasta järvestä. Myös se tie, mikä vie Kirkkonummen keskustaan, on aivan loistavan ihanan näköinen. Pienet somat kylät ja isot laajat pellot, pitäisi saada kuvattua. Ainoa vaan, että sinne ei mene pyöräteitä, eikä autolla voi mihintahansa pysähtyä. Matkanvarrella on iso hevostallikin, jossa usein on hevosia pihalla. Mutta, kunhan ilmat lämpenevät niin polkupyörällähän sinne pääsee. Kuka tietää, vaikka menisin jo viikonloppuna sinne kuvaamaan. En vain tykkää autotien vieressä ajaa pyörällä, koska sillä tiellä monet autot ajavat todella lujaa. Mutta varovasti, kun ajaa niin tuskin pääsee mitään sattumaan. Pieniä mukavia puuhia jokapäivä, pitää mielen virkeänä ja ajatukset poissa ikävistä asioista.
Yritin valokuvata variksen hienompaa serkkua harakkaa, mutta lenkkeilijä onnistui säikyttämään linnun pois. Haaveilen siitä, että minusta tulisi luontokuvaaja, harrastelija tasolla. Olisi kiva tehdä retkiä metsään, kuvata arkoja peuroja. Joku kokeneempi metsän vartija voisi lähteä mukaan, kun menisin kuvaamaan vähän isompia petoja, karhuja ja susia. Myös herkät perhoset olisi ihana saada ikuistettua.
Sekin on nyt mahdollista, sillä uudemmalla kameralla kuvat ovat niin hienoja. Ero kameroiden välillä on, kuin yöllä ja päivällä.
Mutta pitää tehdä tässä välillä oikeitakin töitä ja lähteä kierrokselle. Kirjoittelen lisää myöhemmin.
tiistai 20. huhtikuuta 2010
Johdanto
Aloitin aivan uuden blogin. Elämässäni on sattunut paljon ikäviä asioita ja joistakin on tosivaikea päästä yli. Niinpä kehittelen itselleni uutta tekemistä ja puuhasteltavaa, jotta asioista pääsen jotenkin yli. Tämän blogin ulkonäkö ja muut seikat muuttuvat ajanmyötä.
Minua kiinnostaa valokuvaaminen, leipominen sekä kirjoittaminen. Omistan kaksi koiraa, joista tulen varmasti kertomaan paljonkin, tai sitten avaan heille ihan oman osion. Tavoitteenani on keskittyä elämän pieniin positiivisiin asioihin ja päivän kerrallaan huomaan, että ikävältä tuntuva asia, on vain haihtunut haamu mielessäni, eikä se enää pyöri mielessäni niin paljon. Kirjoituksissani tulen pohtimaan paljon ajankohtaisia asioita, kuten uhkaavaa vartijoiden lakkoa, vapun alla tai muusta minua kiinnostavasta asiasta.
Tulen todennäköisesti avaamaan kolmannenkin sivuston, joissa kerron leipomuksistani vähän enemmän ja jaan ohjeet lukijoilleni.
Koulutukseltani olen leipuri-kondiittori, vaikka sen alan töitä en ole vuoden 2004 jälkeen, kesän tehnyt. Sen jälkeen ajauduin monen ammatin kautta vartijaksi.
Sinulle hyvä lukija: Toivon, että viihdyt blogissani ja jätät jonkun kommentin käynnistäsi.
Minua kiinnostaa valokuvaaminen, leipominen sekä kirjoittaminen. Omistan kaksi koiraa, joista tulen varmasti kertomaan paljonkin, tai sitten avaan heille ihan oman osion. Tavoitteenani on keskittyä elämän pieniin positiivisiin asioihin ja päivän kerrallaan huomaan, että ikävältä tuntuva asia, on vain haihtunut haamu mielessäni, eikä se enää pyöri mielessäni niin paljon. Kirjoituksissani tulen pohtimaan paljon ajankohtaisia asioita, kuten uhkaavaa vartijoiden lakkoa, vapun alla tai muusta minua kiinnostavasta asiasta.
Tulen todennäköisesti avaamaan kolmannenkin sivuston, joissa kerron leipomuksistani vähän enemmän ja jaan ohjeet lukijoilleni.
Koulutukseltani olen leipuri-kondiittori, vaikka sen alan töitä en ole vuoden 2004 jälkeen, kesän tehnyt. Sen jälkeen ajauduin monen ammatin kautta vartijaksi.
Sinulle hyvä lukija: Toivon, että viihdyt blogissani ja jätät jonkun kommentin käynnistäsi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)