Tämä kyseinen bändi oli suosikki yhtyeeni joskus teinivuosina. Välillä olin ollut sitä mieltä, että nyt riittää, ei kiinnosta enempää. Mutta silti noistakin tuntemuksista huolimatta ostin jokaisen levyn, mikä heiltä ilmestyi ja opin nopeasti kaikki heidän kappaleensa ulkoa. Välillä oli tuntemuksia, että en ole parempaa vielä kuullutkaan.
Tuohon yhtyeeseen ihastui nuori nainen, joka oli aikoinaan paras ystäväni. Hänestä tuli ajan myötä heille omistautunut ja hän käytti paljon aikaa heihin. Tämän henkilön kanssa koimme paljon hauskoja hetkiä laulellen Aikakonetta ja kirjoitellen tarinoita. Välillä hän oli hyvinkin omistava heidän suhteensa, mikä minusta oli hyvin hullua. Muistan, kun hän kertoi minulle paljon kaikenlaista, kun oli päässyt tapaamaan koko yhtyettä. Itse en nähnyt niin suurta vaivaa, että olisin alaikäisenä mennyt katsomaan heitä johonkin ravintolaan, mihin ei ikäni riittänyt. Se hieman harmitti minua, sillä olisin mielelläni käynyt katsomassa heitä, mutta en uskaltanut yrittää. Perheessäni vallitsi hyvin kova kuri ja jos olisin kiinni jäänyt tästä, ja poliisit tuoneet kotiin, en varmasti olisi vuoteen saanut mennä ulos, tai tehdä mitään kivaa. Olin hyvin otettu ja iloinen, kun eräs bändin jäsenestä oli vastannut viestiini ja tästä innoissani mainitsin asiasta tälle kaverille. Hän olisi halunnut nähdä viestin, enkä tiedä miksi, mutta en tähän suostunut. Halusin säilyttää viestin itselläni ja koska viesti oli minulle halusin pitää sen vain minulla. Tästä kaverini suuttui ihan todenteolla ja haukkui minut pataluhaksi! Hän ei ymmärtänyt miksi kerroin asiasta hänelle, jos en aio näyttää viestiä hänelle. Hänestä oli vaikeaa ymmärtää että halusin vain jakaa asian hänen kanssa, koska minusta se oli mahtavaa. En minä ole henkilökohtaisesti koskaan tavannut heitä, joten siksi kerroin. Pieni asia voi tehdä todella iloiseksi.
Koko lapsuuteni ajan näin Aikakonetta vain jossain isommissa konserteissa, joissa ei ollut pahemmin ikärajaa. Sen sijaan kolusin lehtilaatikoita ja koitin etsiä lehtijuttuja heistä ja piirtelin heistä kuvia yms.mitä osasin.
Nyt tämä kaveri on elämässäni historiaa, mutta bändi yhä olemassa. Ymmärsin, että bändi ja tämä ex-kaverini oikeastaan ystävystyivät. Tykkään edelleen Aikakoneesta, mutta mietin miten suhtautua häneen ja heihin nyt. Jos menen keikalle hän on varmasti siellä, kuten ennenkin. Ja seuraa heitä jokapaikkaan. Olen melkein 100 varma, että hän ei siitä ilahdu, koska hänestä en varmaan saisi ihailla samaa bändiä enää. Olen lähes varma, että hän tulisi minulle avautumaan jostain ellei jopa sättimään. Mutta silti siitä huolimatta, aion vielä nähdä heitä jossain. Ehkä voin napata aikaa takaisin mitä menetin lapsuudessani, kun en seurannut heitä jokapaikkaan. Toisaalta osaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Jos on jotain muuta ohjelmaa heidän keikan aikana, en mene sinne. En pilaa kaikkia suunnitelmia heidän takia vaan minulla on muutakin elämää.
Elämäni menee miten minä haluan, eikä siten miten he keikkailevat. :)
Välillä on ollut aika neutraaleja tuntemuksia ko. bändiä kohtaan, sillä ex-kaverini kanssa välit katkesi hyvin rajun riidan tuloksena. En tiedä ihaillako ko.yhtyettä enää, koska sitä varjostaa se, että ex-kaverini seuraa heitä, kuin koira. En halua tavata ko. henkilöä enää. No se jää nähtäväksi, kun seuraavan kerran menen heidän keikalle, että miten siellä menee. Siitä huolimatta, että tämä naikkonen on siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti