lauantai 12. kesäkuuta 2010

Niin vain kävi

että tällä kertaa minusta ei tule äitiä.

Olin asiasta ensin hyvin pelästynyt, sitten innoissani. Olin raskaana! Kaiken ikävien kokemusten jälkeen minulla oli kivojen asioiden putki. Jopa epäilin sitä, että voiko näin tapahtua minulle?
Lopulta renotuduin ja aloin nauttia ajatuksesta äitinä olemisesta. Mietin jo pienokaiselle nimet valmiiksi.

Eilen kaikki muuttui. Aloin kärsiä vatsakivuista joista olin lukenut, että voi olla alkuraskaudesta. Sitten alkoi pientä veristä vuotoa, joka yltyi iltaa kohti. Soitin sairaalaan kysyäkseni että onko jotain vialla. Ensimmäinen vastasi tylyst ja nopeasti että tarkkaile tilannetta! Soitin kauppareissun jälkeen, kun vuoto vain lisääntyi ja olo oli kuin kuukautisten aikaan. Vatsaan sattui ja vuotoa. Soitin uudelleen Jorviin ja kerroin eri henkilölle. Hän kysyi lääkäriltä neuvoa ja pyydettiin taas odottamaan ja hän antoi kaksi numeroa mistä saa kiinni, jos tilanne muutttuu. Tilanne muuttui yöllä kun veren seassa oli hyytymiä. Kolmas henkilö jorvista vastasi, kun soitin aamu 4 aikaan sinne vielä, toivossa että pääsen sairaalaan. Mitään ei ollut tehtävissä sanottiin, että kyllä se keskenmenolta kuulostaa, eikä sitä voi estää jos on tullakseen.
No tälläkertaa minusta ei tule äitiä, vielä. Sain aikalisän ja ehkä vauvalla oli jotain vialla, että luontopäätti että se ei synny? Ehdin enemmän säästää pienokaiselle.

Nyt elän päivän kerrallaan ja ehkä vielä aurinko hymyilee mulle vielä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti