Ikävien sattumusten jälkeen useimmat meistä kaipaavat tekemistä. Muuta tekemistä, jotta ikävä asia ei pyöri kokoajan mielessä ja siten, auttaa toipumaan.
Minulle keskenmeno oli hyvin lamaannuttava tapahtuma. Olo tuntui hetkessä tyhjältä, yksinäiseltä ja aivan hylätyltä olennolta. Onneksi minulla on rakas avopuolisoni tukena, sillä menetys koskee myös häntä. Paripäivää makasin kotona sängynpohjalla, välillä itkin, välillä nukuin. Uni maistui kokoajan, mitä enemmän nukuin sitä enemmän väsytti. Fyysiset kivut alkoivat hellittää vähitellen, välillä tuntuu pientä kipuilua ja vuotokin on rauhoittunut. Nyt sitä tulee hyvin niukasti, mutta minua pelottaa jos se yltyy uudelleen. Elättelen myös toiveita, että seur. kuukkareiden tullessa loput raskausmateriaali tulee ulos.
Palasin töihin tänään, koska tuntui että pää hajoaa kotona ollessa. Avopuolisoni oli töissä, joten olin aivan yksin kotona murehtimassa menetystä. Järjellä ajateltuna en ole syyllinen keskenmenoon mitenkään, mutta silti itsesyytökset olivat mielessäni. Myös järjellä ajattelin, että sikiö ei kehittynyt kunnolla ja luonto päätti, että se ei synny. Silti se tuntuu pahalta, koska olin niin pitkään kärsinyt vauvakuumeesta. Olin työntänyt vauvakuumeeni taka-alalle kovan työntuloksena ja yhtä-äkkiä olinkin raskaana! Raskaana rakkaalle miehelleni. Ja yhtänopeasti olin taas, yksin minä.
Kaiken sattuneen jälkeen myös minä kaipaan tekemistä paljon. Yritän keksiä uusia harrastuksia ja puuhaa, jotta saan muuta ajattelemista. Palasin töihinkin, jotta arjesta saa taas nopeasti kiinni ja aika kuluu siten nopeammin. Kun aikaa kuluu nopeammin myös haavat arpeutuu ja parantuu. Näin yritän ajatella. Tietenkään en varmaan koskaan unohda viime lauantain kauhunhetkiä, kun keskenmeno yltyi. Ja sille ei ollut mitään tehtävissä, vaikka olisinkin mennyt sairaalaan ihan itse. Lauantaina menin kuitenkin varmistamaan tapahtuman ja se rauhoitti, kun en enää ollut epätietoisuudessa.
Aloitan zumbailun uudelleen, koska raskaus väsytti niin tuhottoman paljon, etten kertakaikkiaan jaksanut enää töiden jälkeen raahautua paikalle. Lisäksi jokin vaisto sanoi ottamaan rauhallisesti. Mietin jo hetki tulevaa vauvan kanssa. Mietin, että synnytyksen jälkeen, kun paikat eivät enää ole kipeitä ostan kuntosali kortin. No vauvaa ei enää ole tulossa, joten päätin ostaa salikortin ja aloittaa uuden harrastuksen. Voisin siitä sitten enemmän kirjoitella tänne, ehkä jos intoa ja jaksamista riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti