suunnatonta pohdintaa

Jokaisen eteen on tullut varmasti tilanteita, jossa on huomannut, ettei joku ihminen olekaan enää kivaa seuraa. Edessä on siis välien katkaisu tai ero. Sen voi tehdä tyylikkäästi ja kohteliaastikin. Mielestäni kohteliasta ei ole jättää kaveri tekstiviestillä, sähköpostilla tai kirjeitse. Minä itse syyllistyin tähän ollessani 16 vuotias, jolloin ei muutenkaan ajatukset ja järki olleet kovin vahvoja. Kellä teinillä niin olisi? Tänäpäivänä kuulen ja luen paljon tapauksia, jossa esim.potkuista työpaikalta kerrotaan raukkamaisesti tekstiviestillä tai sähköpostilla.
Mieleeni tulee eräs tuttuni, joka itse on esimietyössä hampurilaisravintolassa. Hän ei yksityiselämässä ikinä uskaltanut antaa palautetta kavereilleen niiden käytöksestä. Niinpä mieleeni on välillä herännyt epäilys millainen hän on esimiehenä. Hänen alaiset ovat varmasti jatkuvasti varpaillaan, stressaantuneita ja koittavat kaikintavoin mielistellä häntä. Koska millainen ihminen on yksityiselämässä ei voi kovin erilainen olla työelämässäkään. Hän ei varmastikaan sano alaisilleen, että nyt teit väärin, kuten ei koskaan kavereilleen sanonut. Hän vain kyttää ja tarkkailee tilannetta, sanomatta sanaakaan. Ja antaa potkut, kun ei alainen/kaveri älyä muuttaa käytöstään. Ja niistä potkuistakin hän varmasti ilmoittaa kirjallisesti, ei suullisesti ikinä.
Täytyy ihmetellä niitä ihmisiä, jotka pystyvät työskentelmään tällaisen ihmisen kanssa. Lienee paljon sairaslomia heillä  kun ihmiset ovat niin paljon stressaantuneita.
Yksityiselämässä ainakin omalta kohdaltani tämän henkilön kanssa oli aika vaikeaa. Välillä oli hyviäkin hetkiä, jotka kesti kauan. Sitten seuraavana päivänä oli edessä ihan toinen ihminen ja pian oli sähköpostissa/puhelimessa/tai postiluukusta tippunut viesti, jossa haukkui pataluhaksi ja katkaisi välittömästi välit. Lienee sanomattakin selvää, että tällä henkilöllä on mahdotonta löytää elämäänsä kumppania, joka jaksaisi kokoajan olla varpaillaan ja pelätä koska muija jättää hänet siksi, että kahvikuppi on jäänyt pöydälle. Tai kengät on eteisessä väärässä järjestyksessä. Siis tietämättä ollenkaan mistä muija nyt on vetänyt herneet nenään. Tarinoita hän kirjoittaa usein samalla kaavalla mies yrittää epätoivoisesti iskeä naista, johon on ihastunut. Tosielämässä ei tarvi montaa virhettä tai hapanta naamaa näyttää kumppanille, kun katse alkaa siirtyä toisiin naisiin, jos vaikka löytyis joku normaalimpi. Tosielämässä miehet, eivät kauan jaksa piirittää naista, joka on aina kiukkuinen ja töykeä, kun heitä yrittää lähestyä.
Tosielämässä etenkin parisuhteessa tulee väistämättä riitoja, erimielisyyksiä ja aikoja, jolloin toinen ei vois vähempää kiinnostaa. Näissä tilanteissa hän todennäköisesti jättää miehen, koska ei kestä riitoja ja seuraavaksi itkee takaisin. Myös kaverisuhteissa tulee riitoja ja eripuraa mistä milloinkin. Kovin helposti en ole katkomassa välejä sen takia, että nyt oli riitaa. Annan asian rauhoittua ja koitan tehdä sovintoa. Hyvistä tyypeistä, kun kannattaa pitää kiinni.
Mielestäni jos tilanne on sellainen, että muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin katkaista välit, niin mielestäni on reilua antaa molemmille mahdollisuus selvittää asiat. Ja jutella asiat halki.
Tässä minulla on oma tarina, joka on ihan tosi. Erään miehen kanssa tiemme erkanivat, koska halusin eriasiaa, kuin tämä mies. Joten päätimme suhteen rauhallisesti jutellen ja puhuimme asiat selviksi. Tottakai ero satutti, mutta helpotti ylipääsemistä, kun tiesi, ettei mitään jäänyt sanomatta. Ja sai sen viimeisen halauksen.
Tämän naisen kanssa oli tarina ihan erilainen. Meille tuli iso riita. Hän katkaisi välit välittömästi sähköpostilla, ei antanut mahdollisuutta puhua asioita halki, selvittää asiat. Toipuminen kestää paljon kauemmin. Välillä tulee mieli ottaa yhteyttä ja kertoa mitä tunnen, välillä toivoisin henkilön katoavan maanpäältä. Joskus olen toivonut hänen löytävän miehen itselleen, joka sitten tuo omat opetukset kuvioihin. Saa sitä elämänkokemusta. Minusta hän ansaitsisi tulla jätetyksi yhtä törkeällä tavalla, kuin mitä hän on jättänyt monet kaverit. Kirjeitse/tekstiviestillä/ sähköpostilla, hyvin raukkamaisesti. Eikä mitään mahdollisuutta puhua asioita selviksi. Se kipu minkä se aiheuttaa, lyö maahan henkisesti. Asioita jää selvittämättä ja jää kaivelemaan mieltä.