Ystävyyden hinta

Olen omasta mielenkiinnostani seurannut suomi24.fi sivuston yhtä keskustelupalstaa. Palstalla puidaan ongelmia ystävyydestä ja sen erilaisista ongelmista. Otsikon nimi on ystävyyden hinta, sillä huomasin monessa keskustelussa, että ihmiset luokittelevat ystävyytensä usein; ulkonäön, varallisuuden tai syntyperän mukaan. Se tavallaan on ihmisten hinnoittelua. Olisitko ystävä kuuluisan Hollywood näyttelijättären kanssa jos voisit? Miksi? Koska hän todennäköisesti on kaunis, seuraa muotia ja kaikenlisäksi on usein myös varakas.
Monille on käynyt niin, että kun jokin elämän vastoinkäymisistä osuu kohdalle, ystäväksi luultu henkilö kääntää selkänsä ja hylkää ahdingossa olevan. Jos se kuuluisa näyttelijätär joutuu avioeron myrskyihin, maksaa kalliit oikeuskulut ja kenties vajoaa elämässään aika pohjalle. Jäisitkö tällaisen ystäväksi, joka kenties ei jaksa pestä hiuksiaan tai hymyillä ja maksella leffalippuja, koska on joutunut pohjalle.
Mieti tällainen omalle kohdallesi. Minulle on käynyt näin, että olen ollut vaikka työtapaturmassa tai muuten satuttanut itseni pahasti. Silloin huomasin, että se naapurissa asuva, työtön tyttö tuli käymään ja kysyi, tarvitsinko apua, kun toinen silmäni oli sairaalassa peitetty hetken aikaa. Tai olin kovan kuumeen kourissa. Mutta ne ihmiset joita pidin ystävänä, totesivat vain kylmästi: Jaa. Eivät he soitelleet tai tulleet käymään, kun sitä eniten kaipasin. Se naapurissa asuva työtön tyttö kävi moikkaamassa.
Miksi se on joillekin niin tärkeää, että kaveeraa vain viimeisen muodin mukaan pukeutuvan tytön kanssa, vain siksi, että se pukeutuu muodin mukaan?
Minä ensin kiinnitän huomioni kyllä toissijaisiin asioihin sitten ilmeisesti. Minulle on tärkeää ihmisen omat arvot, miten hän suhtautuu ympäristöönsä ja erilaisiin ihmisiin. Ja onko tyyppi riittävän kypsä henkisesti, jotta jaksan häntä. Fyysinenikä on ihan eriasia, kuin henkinen kypsyys käsitellä erilaisia asioita.
Barbinukelta näyttävä pissis ei maailman menosta taida ymmärtää mitään, kun niistä ei jauheta trendi lehdissä, eikä se ole muotia seurata uutisia.
On myös käynyt niin, kun sen ystävän tukea on tarvinnut ihan vain iloisissa asioissa, ei sitä ystävää näy kuitenkaan. Eli tässä tapauksessa tämä kaveri ilmestyi paikalle jos siitä itse  hyötyi jotain. Edullista ruokaa, kun oli opiskelijana ja minä työssä käyvä. Minulla oli varaa ostella vähän muutakin, kuin makaroonia ja tonnikalaa. Hän maksoi osan siitä ruoasta takaisin, kuten sovittiin. Hän myös sai välillä katon päänsä päälle ja lämpimän vuoteen ja viettää aikaa kanssani. Kunhan siitä ensin itse hyötyi jotain.
Tällainen pinnallisuus ihmisten keskuudessa on mielestäni lisääntynyt hälyttävän paljon. Enää ei arvosteta oikeita arvoja vaan kaikki liittyy materiaaliin ja pelkkään ulkoiseen olemukseen. Kun minulla ei ollutkaan varaa käydä leffassa ja jaksanut juosta joka puistossa leikkimässä kameralla, en ollutkaan sitten enää ystävä. Olin muuttunut tylsäksi ja sekopääksi, joka muka unohti kaverinsa, kun vakituinen elämänkumppani astui kuvioihin. Samalla kaikki muut pienet kohteliaat ja ystävälliset teot muutuivat merkittävästä, merkityksettömäksi humpuukiksi. Lahjakortit hierojalle, muuttui vessapaperin korvikkeeksi tai sitten kävi tyytyväisenä kerran, kun hänen ei itse sitä tarvinnut maksaa. Kaikki se mitä tein ystävyytemme eteen, muuttui tuhkaksi, olemattomaksi, vain siksi, että tälläkertaa minulla oli rahasta tiukkaa.
Tällaisen ihmisen elämä lienee aika vaikeaa, sillä elämä näyttää todelliset kasvonsa jonain päivänä. Ehkä tällainen ihminen havahtuu viimeistään silloin, kun huomaa että kaikki hänen " köyhät ja rumat ex-ystävänsä" ovat menneet naimisiin, perustaneet perheen ja nauttivat elämän antimista ja hänellä ei ole mitään. Kenties muutama miesehdokas on käväissyt hänen elämässä, mutta eivät ole kestänyt ikuista täydellisyyden tavoittelijaa. Tai ylimielistä nalkuttajaa, joka hehkuttaa kokoajan kuinka on parempi kaikessa.
Ja tämä vain siksi, että hän kuvitteli olevansa täydellinen, omassa päässään. Liian täydellinen, ollakseen kaveri vähemmän kouluja käyneen ihmisen kanssa, joka työskenteli siivoojanakin hetken aikaa. Ja mitä hän on oikeasti? Tavallinen suomalainen nainen, joka työskentelee hampurilaisravintolassa jonkun sortin pikkupomona, eli pikku paskiaisen asemassa. Hän kuvittelee olevansa täydellinen, mutta ei huomaa pukeutuvansa housuihin, joka paljastaa "kynävaon" kyykistyessä. Miehelle tämän vielä sallii, mutta ei naiselle. Hänen työnsä haistaa kilometrien päähän, sillä ummehtunut rasvanhaju on pinttynyt häneen. Eikä suihkussakaan viitsi ihan jokapäivä käydä ettei hiukset kulu. Ja hänenhän pitää itse shampookin maksaa.
Minä vähemmän kouluja käynyt ihminen, jolla on välillä tiukkaa rahasta. Osaan pukeutua ja käyn suihkussakin aika usein. Vielä ei ole kukaan tullut sanomaan, että haisen hieltä ja hiukset ovat likaiset. Koska siihen ei ole aihetta. Myös vaatteeni valitsen siten, että ne istuvat hyvin päällä myös kyykistyessä tai kumartuessa. En pukeudu muodinmukaan liian pieniin vaatteisiin siksi, että ne ovat muotia. Pukeudun vaatteisiin, jotka sopivat minulle ja vastaavat tyyliäni.
Jokaisen ihmisen olisi hyvä vilkaista peiliin ennen kun arvostelee toisia. Peili varmaan löytyy kaikilta, mutta osaatko puhdistaa sen niin, että siitä näkee jotain?